Vararakas

Huono fiilis väistyköön vihdoin pirteämmän tieltä! Tämä ei ole tulosta kunnon yöunista, päinvastoin, sillä valvoin eilen yöllä pikkutunneille asti telkkarin ääressä. Ensin, jo parhaan nukkumaanmenoajan mentyä, tuli South Park. Check, piristyin heti. Seuraavaksi Frasier, sitten 70's Show ja päälle vielä Kolmas kivi auringosta. Check, check, check. Mulla oli täällä aika hyvät yölliset kikatussessiot vanhojen klassikkokomedioiden parissa, anteeksi naapurit :) Onko joka arkiyö muuten noin hyvä ohjelmatarjonta? Ihan uutta mulle.

Olen pannut merkille, että hekottelun lisäksi olen viime aikoina alkanut puhua itsekseni. Kun sattuu, tai ärsyttää oikein kovasti, kiroan ääneen. Aivan normaalia, ja tarpeellistakin (luin joskus tutkimuksesta, jossa ihmisten täytyi pitää kättään jäisessä vedessä mahdollisimman pitkään (tai jotain vastaavaa), puolet ihmisistä saivat samalla kiroilla ja huutaa niin paljon kuin mieli teki, toinen puoli joutui vain puremaan hiljaa huultaan. Ihmisillä, jotka saivat purkautua verbaalisesti oli fyysisen kivun määrä matalampi, jotenkin tämä testattiin, ja he pystyivät myös kestämään kylmää kauemmin. Eli todistetusti, pahassa paikassa sadattelu auttaa!). Joskus ihmeissäni saatan myös tuhahtaa "Eikä", "Ei oo totta", "Voi ei" tai muuta vastaavaa. Tämänkin vielä ymmärtää, ehkä...

Tänään juttelu sai aivan uusia, odottamattomia ulottuvuuksia, kun bongatessani postiluukusta tipahtaneen mainoskasan keskeltä uusimman Dekon, huokaisin/huudahdin sydämeni pohjasta: "Rakas!" Kuin olisi yllättäen törmännyt vanhaan, rakkaaseen ystävään! Pitäiskö tästä nyt sitten jo alkaa huolestua? Ehkä tämä kertoo jotain vielä aika rajallisesta seuraelämästäni täällä Kouvolassa :D

Lukemista odottelevat myös Koti ja Keittiö -lehden näytenumero, Ellen kevään trendispesiaali sekä britti Vogue. Finlaysonin ihanat, keväiset lakanat säestävät :)

Joku on muuten kohdellut rakastani kaltoin, takakannen yläreuna näyttää lähinnä siltä, kuin sitä olisi pureskeltu. Murr. Olikohan postisedältä tai -tädiltä unohtunut eväät kotiin? Toivottavasti ei kuitenkaan, hyi hyi hyi, ajatuskin puistattaa.


Nyt kipaisen kauppaan, onhan tänään sentään taas Top Chef -ilta, pakko saada ruokaa! Ennen kulinaarisia nautintoja täytyisi valitettavasti lukea venäjän kokeeseen. Mun silmään nuo lehdet kyllä näyttävät hiukkasen houkuttelevimmilta kuin venäjän monisteet...

Loppuun päivän biisi, on soinut tauotta päässä. (Tosin hieman rankempi versio, tää kun on tämmönen hempeä niittyfiilistely :))

Jos jollakin on ylimääräinen lippu Editorsin Tavastian keikalle, mulle kelpaisi ;) Tai poitsut vois kyllä oikeastaan ihan hyvin vetää vielä toisenkin setin, kun eka kerran myytiin niin nopeesti loppuun. Joohan?