Päivä oli tänään suht pitkä, mutta sitäkin antoisampi. Aamusta ensin neljä tuntia kului viime viikolla alkaneella tilannepukeutumisen kurssilla. Aloitimme käsittelemään pukutyyppejä (frakki, smokki, tumma puku jne.), otettiin kaikki pareittain yksi ja keräiltiin netistä tietoa ja kuvia, aikaansaannokset esitellään sitten ensi viikolla. Ja hei, minä, siis minä, osasin jopa käyttää Power Pointtia, ja saatiin oikeasti ihan kelvollinen esitys aikaan, hyvä me!
Meillä aiheena oli miesten kaikista hienoin juhla-asu, frakki, ja siinä samalla piti tietysti kertoa myös miten naisen tulee pukeutua frakkiin pukeutuneen miehen seuralaisena (nainen kun AINA pukeutuu sen mukaan, mitä miehellä on yllään. Hieman kapinoin kyllä tätä ohjetta vastaan...). Googleteltiin siis frakkien ohella naisten iltapukuja.
Törmäsin näinkin boheemiin vaihtoehtoon...
Elle Mcpherson rönsyilevässä lookissa. Tiedän, tässä on paljon kaikkea, ja varmasti liikaakin, mutta kun tykkään tästä silti. Se on se joku tietty huolettomuus taas, mikä vetoaa. Ja noi hiukset! Koulutyöhön valitsimme kyllä jostain syystä tämän sijasta hieman klassisempia luomuksia :)
Loppupäivä oli ainakin mulle vielä tuota aamupäivääkin mieluisampi. Neljä tuntia esteettisiä ja visuaalisia aineita, joissa tällä kertaa aloitimme muotipiirtämisen opettelun, ihan mun cup of tea. Ensin saimme kuunnella ja katsella esitystä vuoden 2011 trendeistä tehden samalla muistiinpanoja. Seuraavaksi pitikin poimia sieltä suunnattomasta tietotulvasta ne omat suosikit, jotka mielessä pitäen oli sitten tarkoitus luoda asu. Ei kun luonnostelemaan! Olisin voinut vain piirtää ja piirtää, varsinkin ihmisten piirtäminen on ihan mun suosikkipuuhaa, ja mun malliparka meinasikin jäädä ihan nakuksi, kun jäin vain hahmottelemaan sitä pelkkää vartaloa, hups. Sai se lopulta sentään jotain lämmikettä yllensä, tosin hyvin keskeneräiseksi työ kyllä jäi, mutta tarkoitus onkin jatkaa ensi kerralla siitä mihin jäätiin.
En ollut taas piirtänyt hetkeen, ja nyt kyllä täytyy ihmetellä miksi. Se tunne, kun piirtäminen sujuu kuin itsestään, kaikki muu katoaa, et huomaa ajankulua tai nälkää, käsi vain tekee työtään ihan ilman ajattelemista. Tai toki ajattelet koko ajan, mielestähän kaikki paperille tuleva on lähtöisin, mutta sitten kun tuo kaikki on niin ihanan vaivatonta, se on parasta. Pää selkenee, elämä hymyilee. Luominen on kivaa, silloin kun se tulee luonnostaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti