Maanantai-intoa

Tyytyväisiä terveisiä täältä laatikko-, vaate- ja lehtikasojen keskeltä! Tuotiin tosiaan sunnuntaina Kouvolaan vähän lisää tavaraa, enkä ihan ole vielä saanut kaikkea paikoilleen (nukuin tuossa taas sellaiset neljän tunnin iltaunet, hupsis, ja kouluhommiakin olisi tehtävä). Silti täällä näyttää jo aivan erilaiselta, ja muutos on ehdottomasti parempaan päin. Tästä alkaa muodostua kotoinen, lämmin pikkupesä mulle, pelkän kolkon, väliaikaisen hotellin sijaan. Jos ja kun joudun oleilemaan täällä vielä lähes kaksi ja puoli vuotta, niin täytyy kai yrittää edes vähän kotiutua.

Kunhan saan kaikki paikoilleen, voisin ehkäpä ottaa muutaman kuvankin todisteeksi :)

*****

Nyt täytyisi keskittyä vielä hetki koulujuttuihin, niitä kun tuntuu riittävän. Rankkojen pakkaus- ja muuttosessioiden jälkeen olin tänä aamuna niin poikki, että jos ei olisi ollut pakko käydä palauttamassa koululle viikonlopun yli lainassa ollutta kameraa, olisin hyvinkin saattanut jäädä petiin koisimaan. Tuntui, etten millään selviä tästä päivästä. Yllättäen koulupäivä kuluikin nopemmin kuin osasin unelmoidakaan, ja sain jopa lisää intoa tähän opiskeluun, ihan mahtavaa. Tajusin taas asian, mikä oli ehkä vähän päässyt väsymyksen ja aina vaan lisääntyvien vaatimuksien keskellä unohtumaan: oikeasti tykkään tästä hommasta, ja koen itseni aika onnekkaaksi, kun olen päässyt opiskelemaan alaa, joka aidosti itseäni kiinnostaa. Lucky me! Kasaantuneet tehtävätkään eivät ole ollenkaan inhottavia, päinvastoin, se vaan pukkaa tosiaan unohtumaan kun puhti tuntuu loppuvan. Tällä hetkellä kootaan vartalokansiota, tehtävä olisi mm. muutama (tai no, noin kymmenen) kollaasia käsin tai polyvoressa tehtynä (johon jäin muuten aivan koukkuun, tämä päivä kului lähes kokonaan siellä vaatteita klikkaillessa), kuvauksia, piirroksia, stailauksia... Kaikkia noita on loppujen lopuksi aika hitsin kiva puuhailla, joten eipä harmita yhtään, vaikka seuraavat viikot tulevatkin olemaan hurjan kiireisiä. Pitkästä aikaa oikein kädet syyhyää, kun mieli tekisi tehdä enemmän ja enemmän.

Hyvällä mielellä ja uudella innolla siis mennään kohti uusia haasteita! Enpä muista, koska olisin maanantaina viimeksi ollut näin intoa täynnä. Pakko tykätä! Toivottavasti fiilis kestää koko viikon :)

Ps. Tähän yhtäkkiä löytyneeseen yltiöoptimismiin saattaa vaikuttaa myös tieto tulevasta viikonlopusta, joka vietetään missäs muuallakaan kuin Tukholmassa <3

Ps2. Koulusta kotiin kävellessäni hymyilin itsekseni, ja ihastuksissani katselin kaunista, valkoista maisemaa. Lunta sateli hiljalleen, oli jotenkin niin ihanan hiljaista ja rauhallista. Mietin, että ihan aidosti pidän tästä talvesta, harvoin tällaisesta kuitenkin saa nauttia. Siinä samassa sitten kupsahdin pepulleni. Siitäs sain kun yritin olla positiivinen, heti rangaistiin! No, oikeastaan siinä lumia märästä pehvasta pudistellessakin vain nauratti. Kankku tuli mustaksi, mutta täytyyhän sitä aina jotain tapaturmajälkiä kropassa näkyä, polvet olivatkin jo palanneet melkein normaaliin sävyynsä edellisten kaatumisten jäljiltä. Living on the edge.