Eilen aamulla kahdeksan aikaan lähdimme unenpöpperöisinä aurinkoisesta Kouvolasta kohti puolipilvistä Fiskarsin Ruukkia. Olin suunnitellut kesäreissua alueelle jo viime kesän pikaisesta läpiajosta saakka, joten kun kuulin, että koulun kautta olisi mahdollisuus retkelle päästä, olin luonnollisestikin haltioissani. Jotenkin onnistuin ajattelemaan, että eihän matkakaan pitkä ole, kunnes tajusin että eihän se olekaan, meiltä kotoa Espoosta nimittäin. Täältä Kouvolasta käsin matka taukoineen kestikin sitten reilusti yli kolme tuntia yhteen suuntaan... Hupsista.
Matka kului onneksi suhteellisen sutjakasti, ja perillä odottaneet upeat, vehreät
maisemat palkitsivat puutuneista pepuista ja jäsenistä kärsineet reissaajat.
Bää-bää.
Juustokakku oli i-ha-naa.
Sisätilatkin huokuivat vanhaa aikaa.
Harmikseni emme ehtineet katsastaa kuin aivan pienen palan alueesta. Historiallisestikin merkittävällä alueella olisi niin paljon tarjottavaa, katseltavaa ja aistittavaa riittäisi helposti koko päiväksi. En tiedä kenen idea oli lähteä noinkin kauas kouluretkelle, mielestäni olisi ehkä ollut kannattavampaa suunnata jonnekin hieman lähempänä sijaitsevaan kohteeseen, jossa olisi rauhassa ehtinyt kierrellä, sen sijaan, että bussissa kököttämiseen käytettiin noin seitsemän tuntia, ja perillä aikaa oli vain säälittävät pari tuntia. Mikä ei siis riittänyt mihinkään. Kameran akkukin meni loppumaan kesken!
Ehdimme sentään käydä kahdessa näyttelyssä, Puun syy! ja Salaisuus, joista erityisesti jälkimmäinen ihastutti kovasti. Näyttely oli juuri niin salaperäisen lumoava ja tunnelmallinen, kuin nimi antaa toivoa.
Uutta, koko päivän kestävää reissua kehiin kuitenkin siis mahdollisimman pian. Toiveena olisi nimenomaan heinäkuu, jolloin keraamikko Karin Widnäsin kodin ovet aukeavat joka päivä yleisölle, Kotona -näyttelyn puitteissa. Katsotaan onnistuuko autokyyti tuolloin :)
Tarkempia tietoja alueesta sekä sen näyttelyistä ja tapahtumista löydät täältä.
Ps. Kesäkuun eka! Tänään! Whoa!
