Vuoden viimeinen aamu



Rauhalliset, hitaat aamut ovat luksusta. Heräsin yksin muiden lähdettyä töihin, laahustin keittiöön, sytyttelin kynttilät ja katoin pöydän, ihan vain itselleni. Valo oli sinistä ja viileää, mutta olo lämpöinen. Mutustelin aamupalaa helposti reilun tunnin, ja kuuntelin toistolla näitä kahta:



Jos Clare Maguire ei ole vielä tuttu, suosittelen tutustumaan. Luulenpa, että kohta nimi onkin yhä useamman huulilla.

Heihei rakas 2010, koettelit toisinaan rajusti, muistelen sinua siitä huolimatta lämmöllä.

Tervetuloa tuntematon, Tervetuloa 2011!

Heilahdellen ja löhöillen



Toivottavasti teilläkin oli rauhaisa joulu, joulumieltä riittää ainakin täällä vielä vaikka kortti onkin matkannut jo vastaanottajilleen. Saadut kortit puolestaan koristavat makuuhuoneen seinää, voin ihastella niitä sängystä (kuin myös ihanaa kirppislöytöäni), jossa tämä päivä onkin lähes kokonaan vietetty löhöillen. Rentoa musiikkia, suklaata, joululahjakirjoja, villasukkia ja jouluvaloja, niistä on tämä päivä tehty, kuten todennäköisesti muutama seuraavakin. Unohtamatta tietenkään parasta seuraa. Huomenna porokortin uuteen kotiin leffoja katselemaan, taidanpa ottaa joululahjajuustoja mukaan tuhdiksi evääksi, nam. Älä huoli äiti, kyllä niistä riittää uudeksi vuodeksikin :)

Raikkainta minttua



Pidän usein hieman rönsyilevästä, romanttisen rennosta tyylistä, monesti vähän on kuitenkin todistetusti enemmän. Kate Bosworth ainakin on kuin raikas henkäys Jil Sanderin yksinkertaisessa luomuksessa.

Hitusen tekisi silti mieli lisätä tuohon pikkulaukku, kaulakoru tai vaikka näyttävä sormus... Toisaalta lookin kauneus piilee juuri tuossa vähäeleisyydessä, hiuksia ja meikkiä myöten. Pinkki sävy huulissa riittää kruunaamaan asun. Inspistä tulevaksi kevääksi?

Joulubootsit ja vanha kanala



Jouluista viikonloppua! Tämä tyttö lähtee kotiin Espooseen ja jättää murheet Kouvolaan.

Tänään kyhnäilyä, huomenna glögeilyä tyttöjen kanssa... ja mitäköhän muuta kivaa sitä keksisi? Ehkäpä sunnuntaikävelyllä voisi eksyä taas tänne. Ihania sisustustuotteita tunnelmallisessa miljöössä, kannattaa poiketa jos on lähettyvillä, tai miksei tulla vähän kauempaakin.

Mäkin oon täällä

Kun yhä useammalla on paha olla itsensä ja maailman kanssa, vaikuttaa se väistämättä myös siihen, miten otamme toiset huomioon. Voi tuntua mahdottomalta ymmärtää toisen ongelmia, kun itselläkin on vaikeaa. Kaikkea eikä kaikkia ei tarvitse, eikä voikaan ymmärtää, mutta yrittää kannattaa. Itseäkin helpottaa kun ei joudu turhaan kantamaan sisällään ärtymystä toista kohtaan. Meillä kaikilla on suruja ja murheita, ahdistuksia ja pelkoja, kipeitä asioita jotka painavat. Kun muistaa, ettei ole ainut, lohduttaa sekin ehkä edes ihan vähän. Jokainen kokee asiat omalla tavallaan, joten ulkopuolisen silmin huolettomalta vaikuttava elämä voi olla aivan jotain muuta, koskaan ei voi tietää mitä kuoren alla piilee. Varmaa on vain se, että kaikki kamppailevat joskus. Yritettäisiinkö siis ymmärtää toisiamme, kuunnella ennen kuin teemme johtopäätöksiä. Ja jos toinen ei halua puhua, annetaan hänen olla hiljaa, tukeakin voi puhumatta.

Oltaisiin armollisia toisillemme. Ja itsellemme.

Meistä kaikista tuntuu joskus tältä.



Duffelimies

Jos joululahjatoiveita kysyttäessä en olisi saanut tiukkaa "Ei ainakaan vaatteita" -vastausta, mieli tekisi laittaa poikaystävän joulupakettiin jotain tämän tyylistä...

Tarkennettakoon vielä, en siis tosiaankaan tarkoita reisitaskuhousuja, vaan tuota pehmoisen rentoa duffelineuletakkia. Sopii muuten tuo pehko aika hyvin lookkiin, mutta eiköhän neule toimisi ainakin melkein yhtä hyvin myös lyhythiuksisella ;)



Ei yhtään haittaisi jos neule olisi hieman chunkympi, muutama palmikko voisi olla poikaa.

Tai miestä.

 Neule H&M.

Näkymiä korttipajalta

Taidan puuhailla vielä hetken näiden askartelujen ja piirtelyiden parissa, kohta sitten joulutortut uuniin, glögi lämpiämään ja sohvalle pukuloistoa (toivottavasti) ihailemaan. Tunnelmallista iltaa!

.