Mä ja mä

Kuka myöntää lähettäneensä mulle positiivisia viboja?

Aamun teehetki.

Kuka oletkaan, kiitos, kiitos, KIITOS. Sen verran leppoisan mukavissa tunnelmissa on viikonloppu sujunut. Perjantai oli pahoistakin pahin, mutta lauantaihin herättyäni oli fiilis jo aivan toinen, kaikki on vähän hymyilyttänyt. Olen viettänyt yksinäistä viikonloppua Kouvolassa, ja täytyy sanoa, että oikein hyvää seuraa olen ollut!

Tarkoituksena oli puuhata mahdollisimman paljon kouluhommia (sekä edistyä erään pyöreitä täyttävän rakkaan syntymäpäivälahjan tekemisessä, sshhh) ja jonkin verran olenkin saanut aikaiseksi näiden parissa. Olen myös siivoillut, tiskannut, kokkaillut ja leiponut, ja ihan totta nauttinut jopa noista kahdesta ensimmäisestä.

Illan hennosti suklaantuoksuinen suihkuhetki.

Parhaita ovat kuitenkin olleet epäilemättä ne joutilaat hetket, jotka olen voinut käyttää loikoiluun, lukemiseen, teen juontiin, leffan katsomiseen, piirtelyyn, kynttilöiden polttamiseen ja vanhojen, rakkaiden levyjen fiilistelyyn.

Juurikin sitä, mitä tarvitsin.

Aikaa ihan vaan mun seurassa.

***

(Huomenna se pyöreitä täyttävä tulee tänne! <3)

This way

Koulusta kotiin kävellessä silmäni ja tennarini ilahtuivat kovasti kotikadullani pilkottavasta pienestä, kuivasta, nuolenmuotoisesta asfalttipläntistä.

Harmi vain, että nuoli osoitti väärään suuntaan, ja kotiin piti kömpiä tätä polkua...

Kyllä, tuolla syvällä, syvällä kinoksissa kulkee polku.

Sisäpihalla näytti sitten tältä...

Oi kevät, saavu jo.

Hautajaistunnelmia (Yes I can can)

Ei, kukaan ei ole kuollut, enkä ole masentunut.

Sen sijaan opiskelen kuitenkin hautajaisista kaiken, perinteistä pukeutumiskoodeihin. How fun! Joudun nimittäin huomenna pitämään esitelmän aiheesta tilannepukeutumisen kurssilla. No, itsepähän aiheeni valitsin, ykkösvaihtoehtoni olisi ollut epäilemättä häät, mutta koska hääsuunnittelijan urasta haaveileva luokkakamu yllättäen oli jo ehtinyt napata aiheen, päädyin näinkin vakavamieliseen vaihtoehtoon.

Aihe on itseasiassa mielestäni ihan oikeasti mielenkiintoinen, ja voittaa mennen tullen myös jäljellä olevista vaihtoehdoista 30-, 40-, 50-, ym- syntymäpäivät (En edelleenkään ymmärrä kuinka syntymäpäiväjuhlista voi tehdä yleispätevän  katsauksen, tarjoilut, pukeutumiset ja muut huomioon otettavat seikat ovat kuitenkin aina niin yksilöllisiä. Ja aihe kun ei edes ollut pelkkä "syntymäpäivät", vaan kaikki pyöreät iät olivat erikseen. Häh? Ehkäpä kaikki selkenee jos joku pitää aiheesta esityksen huomenna).

***

Näiltä tyypeiltä löytyy muuten elämäniloa vaikka muille jakaa.

Loistava dokumentti, suosittelen lämpimästi!

Kuorolaiset lauloivat mm. tämän

When your heart is in the city

Vähintään kerran kuussa havahdun siihen, että olo on ihan kipeä. Pää painaa, on vuorotellen väreilevän kylmä ja hehkuvan kuuma, ei jaksaisi istua eikä seistä. Kaikki ärsyttää ja harmittaa. Ja välillä itkettääkin.

Kaikki naiset varmaan tietävät mistä on kyse. Vaikka olo tulee aina uudestaan, en ole vieläkään ehtinyt tähän tottua. Tai vaikka tottunut ehkä olenkin, niin siedä silti en, aina se on vaan yhtä inhottavaa. Nytkään en ole edes pystynyt nukkumaan muutamana yönä, sekös vielä kohentaa oloa entisestään.

On se niin ihanaa olla nainen.

Eilen kävin kampaajalla, ja olin ensin ihan järkyttynyt tuloksesta. Lähdin sieltä juurikin kammoamani mummokypärä päässäni. Kuka nuori ihminen haluaisi hiustensa kammattavan niin, en vaan voi ymmärtää! Naureskelinkin, että nyt minusta sitten tuli aikuinen, täytyypä ilmeisesti alkaa käyttäytyäkin sen mukaisesti. Seuraavalla hetkellä tosin jo itketti ja teki mieli heittäytyä keskellä Kouvolan keskustaa maahan huutamaan ja potkimaan. Onneksi kysessä oli suurimmaksi osaksi vain klassinen kampaamokäynnin jälkeinen ensireaktio, joka johtuu tosiaan siitä, että kampaaja on mennyt laittamaan ne omat rakkaat hiukset aivan väärällä tavalla. Kotona suihkun jälkeen helpotti jo vähän, sain pestyä mummotukan pois. Vieläkään ei silti peilikuvan kanssa ihan sovussa olla, vaan välttely ja mökötys jatkuu edelleen.

Ajattelin nyt ihan oman hölmön pienen mieleni piristykseksi listata hieman asioita, joita ajattelemalla vältyn ainakin siltä kaikista pahimmalta hermoromahdukselta.

• Koti. Huomenna pääsee.
• Hani.
• Lauantaina Burton & Johnny "ai kuka se on" Depp (kuvitelkaa, on olemassa ihmisiä jotka eivät tunne Johnnya, poor things!), äiskän kanssa.
• Musiikki. Musiikki. Musiikki. Parantaa kaiken.
• Haastattelu työssäoppimispaikkaan maanantaina. Sormet ja varpaat ristissä.
• Viime viikonloppu.
• Kuiva, lumeton asfaltti.
• Kuivat tennarit.
• Koko ajan lisääntyvä valo ja lämpö.
• Talviunilta kaivetut aurinkolasit.
• Hyvät kirjat (itsellä on kyllä samat kaksi kirjaa olleet kesken jo ihan luvattoman kauan...)
• Lukuisat lehtipinot jotka odottavat edelleen kiireetöntä lukijaa.

• Kuppi vilukissateetä.
• Suklaamunat!
• Suklaan uupuessa kulhollinen kaakaojogurttia (maustamatonta jogurttia ja iso kasa kaakaojauhetta, ja kukaan ei nyt siellä sano mitään. On se jauho parempaa näin kuin raakana).

***

Pienet on ilot mulla, mutta niistä kai se elämä koostuu :)

Hey now, hey now, hey now

Jos tästä ei tule hyvälle mielelle, niin ei mistään.

Se tarttuu!

Taitavia heppuja.

***

Tässä vielä originaali

*

Nyt tuli koti-ikävä.

Girls, girls, girls

Tänään tehtiin ensimmäisílle naisasiakkaille väri- ja vartaloanalyysit. Oli täysin eri asia palvella opiskelijapoitsuja kuin aikuisia naisia, joilla selvästi oli odotuksia ja omia mielipiteitäkin tuloksista. Jännitti, kun piti tehdä meikki ja kaikki, mutta hyvin meni. Seuraava asiakas tulee ensi viikolla, ja silloin menee varmasti jo taas helpommin, pikkuhiljaa sitä tekemällä oppii.

Koulun jälkeen olenkin istunut koko illan, ja näköjään myös puoli yötä, kone sylissä. Innostuin kokoamaan soittolistaa ystävälle, joka kertoi Ipodinsa vallanneen lähes täysin miesartistit. Tasapuolisuuden nimissä kokosin muutamia naisten laulamia biisejä, saa nähdä pääseekö mikään niistä soittimeen asti :) Tuomiota odotellessa.

Murut

Aurinko paistaa ja olo on mitä mainioin. Saan kohta kaksi murua viikonloppuvieraiksi tänne Kouvolaan, rakas ystäväni saapuu karvakamunsa kanssa ihan piakkoin junalla Helsingistä. Tätä on odotettu. Ihana, letkeä viikonloppu, ohjelmaksi riittää syöminen, punkun maistelu, lörpöttely ja ulkoilu, mitä sitä muuta kaipaamaankaan, parhaassa seurassa voi vain olla!

Nyt supersiivous, aikaa vain reilu tunti, o-ou. Kun Ms. Monae säestää, on pakko ottaa myös muutama tanssiaskel ;)

Janellen uusi levy tulossa keväämmällä, jei!

Ihanaa & Rentouttavaa viikonloppua kaikille muillekin muruille!

Ooh, Michelle!

Olen koko ikäni haaveillut paksuista, pitkistä hiuksista. Pienestä tytöstä asti olen nähnyt säännöllisin väliajoin unia kiiltävistä, lainehtelevista, puoleen selkään ulottuvista kutreista. Kuinka inhottavaa onkaan herätä ihanasta unesta ja haparoida omia haituvia, niitä muutamaa jotka päässä sojottavat. Murskaava pettymys tuntuu ihan vatsanpohjassa, se olikin vain unta. Taas. Kadehdin kaikkia upeahiuksisia naisia, ja miehiäkin, ja joo, lapsillakin on yleensä paksummat hiukset kuin mulla. Nyyh. Minulta on turha odottaa sympatiaa ihmisille, jotka valittavat liian paksuista hiuksistaan, en yksinkertaisesti suostu ymmärtämään sellaista käsitettä. Jos jollakin on ylimääräistä, lahjoitukset voi lähettää tähän suuntaan, kiitos!

Vaikka haaveilenkin unelmahiuksistani edelleen, ja tulen aivan varmasti aina haaveilemaankin, olen jo jokin aikaa sitten hyväksynyt tylyn tosiasian, niin hyvin kuin nyt kukaan haituvapää voi kohtalonsa koskaan hyväksyä, että pitkiä, terveitä hiuksia en vain koskaan tule saamaan. Niin epäreilua kuin se onkin, hiukseni tulevat aina olemaan hiirenhännän ohuet, byäääh. Noh, tunnepuoli ei ehkä ole vielä ihan sinut asian kanssa, mutta järki sentään sanoo näin. Se on jo alku! Jos haluan kuontaloni näyttävän edes suhteellisen inhimilliseltä, on se pidettävä lyhyenä.

Nyt hiukset ovat taas ehtineet kasvaa jo polkkapituuteen, mikä onkin pisin varteenotettava pituus minulle, mutta koska en ole käynyt kampaajalla en edes kehtaa sanoa kuinka pitkään aikaan, on hiusten kunto luonnollisesti kamala, vaikka pituus sinällään vielä menisikin.

Eilen vihdoin sain ajan varattua, hetki koittaa ensi viikon keskiviikkona. Olen yrittänyt etsiä hiusinspiraatiota netin syövereistä, ja olen täysin ihastunut Michelle Williamsin herkkään tyyliin. Upea nainen.

Pidän tuosta pehmeydestä, omatkin hiukseni ovat hieman kihartuvat. Lyhyitä hiuksia on muutenkin niin helppo muotoilla, lookkia voi muuttaa hetkessä helposti.

Tämä on ehkä hieman liian uskalias minulle, haluan enemmän sitä pehmeyttä, ja hiuksia peittämään korkeaa otsaani :D Michellelle vaan sopii täydellisesti! Värikin on ihanan lämmin.

Onneksi lyhyet hiuksetkin ovat parhaimmillaan todella kauniit, kunhan vain löytää sen omiin kasvoihin parhaiten sopivan tyylin.

***

Okei, en aio puijata itseäni tai ketään muutakaan, ottaisin miljoona kertaa mieluummin nämä:

**

Jospa vain saisi valita.

*

(Kuvat jälleen googleteltu)

Glamour girls

Oscar-gaala käydään suomalaisten kannalta hölmöön aikaan, maanantainen aamuyö ehtii muuttua jo aamuksi livelähetyksen aikana. En tiedä kuinka moni gaalaa livenä katsoo, kun uusintahan näytetään myös ihan piakkoin, mutta on meitä hulluja ainakin muutama. Itse aloitin viime vuonna perinteen, jota aion jatkaa niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Varaan naposteltavaa kaappiin, käyn sunnuntai-iltana ajoissa nukkumaan ja herään (kolmelta aamuyöstä) juuri sopivasti kuuntelelemaan alkujuontoja. Red carpet -löpinät jätän ihan suosiolla väliin, koska unta on saatava edes vähän, ainakin jos seuraavana päivänä on koulua täi töitä...

Hollywoodissakin ollaan kuitenkin yleensä muodikkaasti myöhässä, joten tänään ehdin nähdä hieman myös ah niin amerikkalaista small talkia, ylitsepursuavaa ystävällisyyttä ja toisten kehumista, sekä samalla tietysti myös pukuloistoa.

Poimin tähän pari suosikkia.

Diane Kruger röyhelöisessä Chanel Haute Couturen ihanuudessa.

Sandra Bullock luottaa vanhan ajan glamouriin ja kullan hohtoon. 

Jennifer Lopezilla on wow-efekti hallussa, puku Armani Prive.

Miley Cyrus on upea Jenny Packham -puvussaan, vaikka en yleensä tyttösen tyylistä tykkää ollenkaan.

Sarah Jessica Parker valitsi yksinkertaisen Chanel Haute Couture -puvun.

Tämä on ehkä lempparini, ihana Cameron Diaz Oscar de la Rentan luomuksessa.

Ja tietysti Nicole Richie Reem Acran puvussa.

Paljon kullan ja nuden sävyjä, kimallusta, kirjailuja ja naisellisia yksityiskohtia.

Nyt pikasuihkuun, että ehdin kouluunkin. Oon taas pirteänä ekana lomanjäkeisenä päivänä ;) Vielä on h-hetki jäljellä, seuraaminen olis muuten huomattavasti jännempää jos olisin nähnyt ehdolla olevista elokuvista enemmän kuin yhden, hups.

(Kuvat People)