Turvakainalo

Viikonloppu nukuttu, löhötty, syöty, kateltu Frendejä, nukuttu, löhötty, syöty, kateltu Frendejä ja löhötty vielä vähän.
Niin ja syöty. Ja nukuttu. Ja katottu niitä Frendejä.

Perjantaina yritin ulkoillakin vähäsen, mutta aamun loistofiiliksestä huolimatta, kauan suunniteltu ilta kamujen kanssa meni multa hieman ohi. Olin kyllä paikalla, mutta en kovinkaan läsnä. Väsymys, jumitus, lievä ärsytys, selkäkipu ja paheneva vatsakipu söi vähän fiilistä. Olis ollut ihanaa pitää hauskaa, mutta ei vain kyennyt.

Loppuviikonlopun vietin siis viisaasti (kaikkien muiden onneksi) kotona. En poistunut kauppaa kauemmaksi. Siellä piti tosin käydä parikin kertaa, herkkuja hakemassa tottakai, mikäs muukaan siihen oloon olis auttanut (nukkumisen, löhöämisen ja Frendien lisäksi. Niin ja oli se kainalokin aika kiva missä sain löhötä). Olin maailman onnellisin, kun kukaan, ei kukaan, erehtynyt soittamaan, tai laittamaan tekstiviestejä lauantain ja sunnuntain aikana. Olisin kuitenkin vaan murissut sinne luuriin jotain mistä olisi tullut vain huono mieli itse kullekin. Nyt sain röhnöttää ja välillä vähän murjottaakin ihan rauhassa siellä sohvan pohjalla.

Joskus on ihan pakko saada vähän paeta pahalta maailmalta.

Tänään, mahtinokosten jälkeen, alkoi onneksi vähän helpottamaan ja nyt näkyykin jo pieni valon pilkahdus tunnelin perällä. Sain kuin sainkin palattua kunnialla takaisin Kouvolaan. Näin ansiokkaasti levänneenä luulisi jaksavan taas yhden kouluviikon. Odotan jo tiistai-iltaa ja joogaa, siitä on tullut ihan ehdoton henkireikä!

Nyt taas untenmaille (Nukkumatti on tosi kiva setä sillon kun se tulee kylään), huomenna täytyy kyetä katsomaan videolta omaa kroppaansa pyörimässä kiekon päällä, lasersäteiden valaistessa. Eipä ole muuten sellaista laitetta missään muualla kuin meidän koulussa. Teidän käy aivan varmasti kateeksi. Uskokaa pois.