tiistaina, lokakuuta 27, 2009

RATS.              

Pitäisi olla jo untenmailla, mutta mutta, on nälkä, jano, veskihätä ja levoton fiilis. Okei, noille ensimmäisille voisin tehdä jotain jos jaksaisin mutta toi viiminen on vähän hankalampi. Olis kova inspiraatio tehdä jotain, mutta en oikein tiedä mitä, ja järki käskee tutimaan.

Voishan sitä vaikka

  • piirtää
  • tehdä sisustussuunnitelmia
  • lukea syvällisiä
  • käydä yölenkillä
  • laulaa ja herättää naapurit samalla
  • aakkostaa levyt, kirjat ja leffat
  • kirjoittaa Joulupukille
  • järjestää vaatekaappia
  • kutoa säärystimiä
  • leipoa etukäteis-synttärikakku
...Siinähän se tulikin! Kärsin 25-vuotissynttäreitä edeltävästä kriisistä, näin sen täytyy olla. Kiitos kun autoit, nyt voin käydä levollisena nukkumaan.

Kiitos ja anteeksi.

perjantaina, lokakuuta 09, 2009

Huimaa huumaa aka muodikas After Glow.

Lupailin koulutöistä kuvia, ja se on ihan meinannut unhoittua, sorry. Opiskelen siis ekaa vuotta stylistiksi, ensimmäinen jakso saatiin juuri pulkkaan. Ollaan ehditty jo tehdä muotoilua, stailattu tähtityyliä ja yksi pikku muotinäytöskin jo väkerrettiin.

Tai no, ei se nyt iiihan pikkuinen ollut, Anttilan päänäytös kuitenkin Muodin Yössä :) Oli aivan mahtavaa. Ensin hommattiin mallit, sitten malleille vaatteet, mietittiin meikit, hiukset, musiikit ja sisääntulojärjestykset. Niin ja päästiinpä opettelemaan catwalk -tepasteluakin.

Itse tykkäsin eniten siitä konkreettisesta stailausvaiheesta kun pyörittiin mallien kanssa pitkin poikin Anttilaa ja kokeiltiin eri kokonaisuuksia. Tunsin olevani elementissäni. Ja toinen kohokohta oli tietysti h-hetki, eli näytöspäivä. Laitettiin hiukset ja meikit jo koululla, sieltä Anttilaan odottamaan, odottamaan ja odottamaan... Muutama tunti tuli istuttua toimettomana hikisessä ja tunkkaisessa takahuoneessa.

Mutta sitten, varttia ennen näytöstä alkoi hirveä, ihana härdelli, mallit jonoon oven taakse ja menoksi! Toimin näytöksessä sisäänheittäjänä, mun vastuulla oli siis katsoa, että mallit menevät oikeaan aikaan ja oikeassa järjestyksessä lavalle, eikä lava ole missään tilanteessa tyhjillään. Niin ja ettei hintalappuja roiku näkyvillä, eikä paidan kaulukset ole rytyssä... Huitomista ja juoksemista riitti.

Se tunne, kun koko sirkus oli ohi, oli huumaava. Kävin ylikierroksilla koko loppuillan ja hyvää fiilistä riitti moneksi päiväksi. Teki mieli hyppiä ja halata kaikkia, jei, we did it! Jäin koukkuun muotinäytöshuumaan, haluun tehdä vielä montamontamontamontamontamontaMONTA näytöstä! Sormet ja varpaat ristissä :) Ja vaikka kaikki ei mennytkään ihan niin kuin piti, I don't care. Ihka ekaksi näytökseksi se meni enemmän kuin hyvin, ja fiilis on vieläkin, ah, niin ihana.

Näytöksestä mulla ei valitettavasti ole laittaa kuvia tänne, mutta tässä nyt edes jotain mitä ollaan koulussa saatu aikaiseksi:




Ekoina päivinä tehty kollaasi. Materiaali oli lähinnä Gloriaa ja Me Naisia, joten tuotos ei ole luonnollisestikaan ihan nuorekkaimmasta päästä.




Muotoilu. Aiheena luonto, matskuna sanomalehti. Mulla meni niin hermot noiden lehtien väkertämisessä, never again. Kuva siis takaa jo joku ei hoksaa :)


Laitan kuvan tähtityylistailauksesta kunhan saan sen open arvostelevien silmien alta takaisin. Sweet dreams.

torstaina, lokakuuta 01, 2009

"What a wimpy creep." ... "Did somebody say whipped cream???"

Mulla on ollut lähipäivinä ihan kamala koti-ikävä. Tuntuu, että kaikki on paremmin siellä kuin täällä.

Rakkaat ihmiset on siellä, tutut rakkaat paikat on siellä, parhaat kaupat, mun levyt, mun kirjat, sänky, ihana valkoinen huutonetistä bongattu arkkupöytä, isompi telkkari (siihen ei paljon vaadita) dvd-kokoelma, TALLENTAVA digiboxi ja ne kaikki mun lukuisat tallennukset joita en ehdi ikinä katsoa (syyslomaa odotellessa), löhösohva, keittokirjat, Makuuni, meri, ratikat, paremmat astiat; täällä opiskelijaboksissa on vaan jämät, MTV!!!, vaatekaappeja puolikkaan sijasta kokonainen rivistö ja vähän päälle, kirjastohuone, leffateatterit on auki päivisinkin eikä kaupat mene kuudelta kiinni, Alepa joka on auki jopa sunnuntaina, supersunnuntait, silityslauta, Indiskasta hetki ennen lähtöä ostettu rahi/lattiatyyny (uusin perheenjäsen) vai mikä se ny oli, Hissu, kiireiset ja tylyt ihmiset... On ikävä jopa Alepan inhottavaa myyjää joka ei nosta edes katsettaan vaan lukee samalla lehteä kun paiskoo mun ostoksia siinä hihnalla eteenpäin. Paitsi silloin kun käyn yksin kaupassa kyseinen hyypiö yrittää smalltalkata, magee lompakko sulla... Säälittävää.

Joku vois paijata mun päätä. Nyyh.

Nää auttaa ees vähän:




Sudenkorentovalot <3




Good ol' Charlie Brown, aina yhtä myrtsi, mutta niin halittava.




Eksynyt Ameriikan tuliainen.




Espanjan tuliaiset.




Fiilistelyä.




Pommin varmat vitamiinipommilasit.



P.S. Suklaa puuttuu kuvista koska se on kaikki syöty, ja tyhjyyttä huutavia kääreitä on liian kivuliasta säilyttää. Mumms.