Vuoden viimeinen aamu



Rauhalliset, hitaat aamut ovat luksusta. Heräsin yksin muiden lähdettyä töihin, laahustin keittiöön, sytyttelin kynttilät ja katoin pöydän, ihan vain itselleni. Valo oli sinistä ja viileää, mutta olo lämpöinen. Mutustelin aamupalaa helposti reilun tunnin, ja kuuntelin toistolla näitä kahta:



Jos Clare Maguire ei ole vielä tuttu, suosittelen tutustumaan. Luulenpa, että kohta nimi onkin yhä useamman huulilla.

Heihei rakas 2010, koettelit toisinaan rajusti, muistelen sinua siitä huolimatta lämmöllä.

Tervetuloa tuntematon, Tervetuloa 2011!

Heilahdellen ja löhöillen



Toivottavasti teilläkin oli rauhaisa joulu, joulumieltä riittää ainakin täällä vielä vaikka kortti onkin matkannut jo vastaanottajilleen. Saadut kortit puolestaan koristavat makuuhuoneen seinää, voin ihastella niitä sängystä (kuin myös ihanaa kirppislöytöäni), jossa tämä päivä onkin lähes kokonaan vietetty löhöillen. Rentoa musiikkia, suklaata, joululahjakirjoja, villasukkia ja jouluvaloja, niistä on tämä päivä tehty, kuten todennäköisesti muutama seuraavakin. Unohtamatta tietenkään parasta seuraa. Huomenna porokortin uuteen kotiin leffoja katselemaan, taidanpa ottaa joululahjajuustoja mukaan tuhdiksi evääksi, nam. Älä huoli äiti, kyllä niistä riittää uudeksi vuodeksikin :)

Raikkainta minttua



Pidän usein hieman rönsyilevästä, romanttisen rennosta tyylistä, monesti vähän on kuitenkin todistetusti enemmän. Kate Bosworth ainakin on kuin raikas henkäys Jil Sanderin yksinkertaisessa luomuksessa.

Hitusen tekisi silti mieli lisätä tuohon pikkulaukku, kaulakoru tai vaikka näyttävä sormus... Toisaalta lookin kauneus piilee juuri tuossa vähäeleisyydessä, hiuksia ja meikkiä myöten. Pinkki sävy huulissa riittää kruunaamaan asun. Inspistä tulevaksi kevääksi?

Joulubootsit ja vanha kanala



Jouluista viikonloppua! Tämä tyttö lähtee kotiin Espooseen ja jättää murheet Kouvolaan.

Tänään kyhnäilyä, huomenna glögeilyä tyttöjen kanssa... ja mitäköhän muuta kivaa sitä keksisi? Ehkäpä sunnuntaikävelyllä voisi eksyä taas tänne. Ihania sisustustuotteita tunnelmallisessa miljöössä, kannattaa poiketa jos on lähettyvillä, tai miksei tulla vähän kauempaakin.

Mäkin oon täällä

Kun yhä useammalla on paha olla itsensä ja maailman kanssa, vaikuttaa se väistämättä myös siihen, miten otamme toiset huomioon. Voi tuntua mahdottomalta ymmärtää toisen ongelmia, kun itselläkin on vaikeaa. Kaikkea eikä kaikkia ei tarvitse, eikä voikaan ymmärtää, mutta yrittää kannattaa. Itseäkin helpottaa kun ei joudu turhaan kantamaan sisällään ärtymystä toista kohtaan. Meillä kaikilla on suruja ja murheita, ahdistuksia ja pelkoja, kipeitä asioita jotka painavat. Kun muistaa, ettei ole ainut, lohduttaa sekin ehkä edes ihan vähän. Jokainen kokee asiat omalla tavallaan, joten ulkopuolisen silmin huolettomalta vaikuttava elämä voi olla aivan jotain muuta, koskaan ei voi tietää mitä kuoren alla piilee. Varmaa on vain se, että kaikki kamppailevat joskus. Yritettäisiinkö siis ymmärtää toisiamme, kuunnella ennen kuin teemme johtopäätöksiä. Ja jos toinen ei halua puhua, annetaan hänen olla hiljaa, tukeakin voi puhumatta.

Oltaisiin armollisia toisillemme. Ja itsellemme.

Meistä kaikista tuntuu joskus tältä.



Duffelimies

Jos joululahjatoiveita kysyttäessä en olisi saanut tiukkaa "Ei ainakaan vaatteita" -vastausta, mieli tekisi laittaa poikaystävän joulupakettiin jotain tämän tyylistä...

Tarkennettakoon vielä, en siis tosiaankaan tarkoita reisitaskuhousuja, vaan tuota pehmoisen rentoa duffelineuletakkia. Sopii muuten tuo pehko aika hyvin lookkiin, mutta eiköhän neule toimisi ainakin melkein yhtä hyvin myös lyhythiuksisella ;)



Ei yhtään haittaisi jos neule olisi hieman chunkympi, muutama palmikko voisi olla poikaa.

Tai miestä.

 Neule H&M.

Näkymiä korttipajalta

Taidan puuhailla vielä hetken näiden askartelujen ja piirtelyiden parissa, kohta sitten joulutortut uuniin, glögi lämpiämään ja sohvalle pukuloistoa (toivottavasti) ihailemaan. Tunnelmallista iltaa!

.

Takkia niskaan!

Talvella tuntuu, että ulkona liikkuessa näyttää päivästä toiseen samalta, ellei päällystakkeja ole useampi. Ja jos niitä on se yksi tai kaksi, olisi tietysti mahtavaa jos vielä sattuisi pitämään takista, jonka aamulla niskaansa vetää.

Viime talven loputtua vannoin kautta kiven ja kannon hankkivani seuraavaksi talveksi uuden talvitakin, meinasin jopa heittää toisen jo kaapista löytyvistä roskikseen. Noh, onneksi en näin tehnyt, sillä talvihan on taas täällä, ja lompakko ihan yhtä tyhjä kuin viime vuonnakin. Vanhoilla rytkyillä siis mennään, mutta ainahan saa haaveilla. Yllä näkyvät kuvat bongasin viime talvena jostakin, ja edelleen ne ihastuttavat. En haluaisi mustaa, tai muutakaan synkkää, enkä toisaalta mitään räikeääkään, joten vaalea sävy olisi ihanteellinen, kauniit reikäyksityiskohdat ovat aika lailla täydelliset, ja kun mallikin näyttää sopivalta niin tänne yksi tuollainen, kiitos. Ja tuo helma, ah! Taitaa jäädäkin pelkäksi haaveeksi.

Ruususten tanssit

Disneyn klassikkoanimaatiot tuntuvat sopivan erityisesti juuri joulunaikaan, jolloin lapsenmielisyys ottaa ainakin minusta normaaliakin suuremman vallan. Kun sukeltaa tuttuun taikuuden ja onnellisten loppujen satumaailmaan on paluu lapsuuden jouluihin taattu.

Perjantai-ilta Kouvolassa sujuikin taianomaisissa tunnelmissa, illan elokuvana oli nimittäin ihana Prinsessa Ruusunen jota fiilisteltiin ystävän sohvalla glögin, pipareiden ja suklaan kera, kynttilöiden palaessa tottakai. Ikkunan takana ihastutti valaistu joulupuu, kuin sisustuksen jatkeena se hehkui tunnelmaa sisälle asti. Keskustassa asumisen hyviä puolia! Voisikohan kaupungin toimesta laittaa jouluvalot myös tuohon minun ikkunastani avautuvaan pikku puistoon, voihan?

Ruususen ekstroista löytyi hieman yllättäen illan paras ohjelmanumero, nimittäin Ruususen ihana tanssipeli. Kyllä, siinä sitä kuulkaa sitten leikittiin prinsessoja ja opeteltiin valssin askelia kuvitteellisten prinssien viedessä! Ruusunen ohjeisti ottamaan vasemmalla kädellä kainosti puvun helmasta kiinni, onneksi päällä oli liehuneule. Liihoiteltiin yhtäkkiä tanssisaliksi muuntuneessa olkkarissa yks kaks kol, yks kaks kol, yks kaks kol...

Valssina tietysti tämä



Nyt kauneusunille. Toivottavasti herään ilman prinssin suudelmaakin, joudun nimittäin odottamaan vielä ensi viikonloppuun.

Uutta korviin

Kaksi taidokasta artistia ovat hiljattain julkaisseet uutta musiikkia, kukin omilla tahoillaan.

Brittiläisen Adelen sinkku Rolling in the deep koukutti ainakin minut välittömästi, neidon voimakas, sielukas ääni vaan soljuu niin kauniisti tällaisissa rytmikkäämmissä biiseissäkin. Uutta albumia voi odotella ilmestyväksi heti ensi vuoden puolella.



Ruotsalaisen Lykke Lin uusin julkaisu taas on tanssittava Get me, jonka b-puolelta löytyy herkkä Paris blue. Toimii, toimii!

Tähtiin kirjoitettua

Hyvät uutiset kulkevat onneksi vähintäänkin yhtä nopeasti kuin huonot. Tulevaisuutta voi turhaan yrittää ennustaa, mutta helpointa on vain toivoa parasta, monesti se toimii!

Muotiraamattu Vogue yrittää kuitenkin ennustaa tyylitulevaisuuttamme. Brittiversion joulukuun numeron teemana ovat tähdet, kaikissa muodoissaan, ja mukana on luonnollisesti myös tyylihoroskooppi. Hauskojahan tuollaiset ovat, mutta lehden parasta antia edustaa ehdottomasti tämä sadunomainen editoriaali, jossa jokainen tähtimerkki on saanut oman, taidokkaan tulkintansa.

Vogue Star Signs kuvauksen toteutti aviopari Tim Gut ja Shona Heath, jotka inspiroituivat muunmuassa Salvador Dalin surrealismista, sekä 20- ja 30-lukujen piirretyistä kansikuvista. Tulos on ihastuttava, kuvat vievät mukanaan jonnekin rinnakkaiseen maailmaan, jossa kaikki on hieman hullunkurista, mutta niin herkän kaunista. Tällaisia toivoisi näkevän enemmän!

Olen tuijottanut kuvia yhä uudelleen ja uudelleen, niistä tuntuu aina löytyvän jotain uutta. Kaksosella on muuten täydellinen sävy kynsissä. Ehkä minun skorpparina pitäisi kuitenkin kokeilla syvänpunaista samettia? Mietitään, mietitään.

Kuvat kaikista tähtimerkeistä löytyvät mm. täältä.

Kaikille murusille

Päässäni on jo parin viikon ajan soinut tauotta Sian My Love, ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla silmät sulkiessa. Vaikka kappale mielettömän kaunis onkin, enkä toki ole siihen vielä kyllästynyt, on ihan kiva saada nauttia välillä myös vaihtelusta. Siksi iloitsen kovasti tästä uudesta tulokkaasta päänsisäisessä soittolistassani...



Haikeita raukeita fiiliksiä molemmissa, mutta eikö ne vaan sovikin näihin harmaisiin päiviin ja pimeisiin öihin. Huulille teekuppi tai miksei punaviinilasillinenkin.

Huomenna heilutaankin sitten ihan toisissa tunnelmissa, kertakaikkiaan mahtava viikonloppu tulossa. Toivottavasti kaikilla muillakin!

Kirjat kertovat

Törmäsin hauskaan haasteeseen täällä, ja kopioin sen häikälemättä itselleni, olihan se kuin luotu minulle. Seuraavaksi pitääkin varmaan kysellä levyhyllyltä, tällä kertaa totuuden torvena sai siis toimia kirjahylly.

Satunnaisia kysymyksiä, vastaukset valitaan kirjojen selkämyksistä.

1. Oletko mies vai nainen?

Emma

2. Kuvaile itseäsi?

Suuri hupsu

3. Kuinka voit?

Välttämätön hulluus

4. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi?

Huviretki painajaisiin

5. Mihin haluaisit matkustaa?

Maa ja taivas

6. Kuvaile parasta ystävääsi?

Oman elämänsä sankari

7. Mikä on lempivärisi?

Tuulen varjo

8. Millainen sää nyt on?

Sokaiseva pimeys

9. Mikä on paras vuorokauden aika?

Joulua!

10. Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?

31 biisiä

11. Päivän mietelause.

Minun kansani, minun rakkaani

12. Millainen on parisuhteesi?

Kun olen luonasi

13. Mitä elämä sinulle merkitsee?

Kiehtova satumaailma

14. Minkä neuvon tahtoisit antaa?

Armo

15. Miten tahtoisit kuolla?

The Melancholy death of Oyster Boy

16. Mottosi?

Mamma hoitaa hommat

Paljastuksia voisi ryhtyä analysoimaan tarkemminkin, kertooko kirjahylly todella lukijastaan, ja onko kirjoja uskominen ynnä muuta, mutta koska on jo myöhä, aivan liian myöhä, käyn laiskasti nukkumaan ja jätän päätelmät teille.

Utelias kun olen, haastan kuitenkin kaikki halukkaat kokeilemaan samaa, blogittomatkin, tuloksia voi kirjata vaikka kommenttiboksiin. Avartavia hetkiä kirjahyllyn äärellä!

Ihan pitsissä

Olivia Palermo pitsiunelmassa.

Retki

Vapaan keskiviikon ja ihanan syyssään kunniaksi tein pienen retken. Ihan lähellä, mutta kuitenkin tarpeeksi kaukana.



Vaikka museokorttelissa oltiinkin, en käynyt tällä kertaa näyttelyissä, kävelin vailla suurempaa suunnitelmaa ja nautin maisemista. Täytyy jättää jotain seuraavaksi kerraksikin. Pienessä Onnenkukko -puodissa tosin kävin ja nappasin mukaani pari viisain miettein ja suloisin kuvin varustettua postikorttia.

Auringonsäteiden häikäistessä oli niin raukea tunnelma, että melkein hetkeksi unohdin olevani Kouvolassa.

Tuonne palaamme siis varmasti uudestaan.

Ensin kuitenkin huomenna kotiin Espooseen, joku joutuu taas vähän liian kovaa rutistavan ja vähän liian tiiviisti kyhnäävän halipulaisen käsittelyyn. Eikö kouluissa ja työpaikoilla voitaisi ottaa rutiiniksi vaikka aamuhalit? Helpottaisi kovasti tällaista yksinäistä opiskelijaa. Laitetaanko adressi pystyyn? ;)

Laiskan Kuningattaren Piiras

Viime lauantaina yksinäinen vatsani suorastaan huusi omppupiirakkaa. Ajattelin käyttää mökillä kokeiltua, helppoa ja maukkaaksi todettua ohjetta joka löydettiin täältä (jopa appiukko, joka ei kuulemma tykkää omenapiirakasta, kehui tätä). Mökillä piiraasta jäi maito pois. Kirjoitin reseptin paperille, ja tekovaiheessa huomattiin, että vaikka ohjeistuksessa luki "lisää maito", ei sitä aineslistassa näkynyt. Poikaystävä muisteli määrän olleen kaksi desiä, mutta koska taikina oli jo hurjan juoksevaa, jätin maidon suosiolla pois. Ja hyvä näin, oikea määrähän oli siis kaksi ruokalusikallista :) Hyvää tuli myös maidotta!

Päätin siis hyödyntää iisiä ohjetta uudestaan. Taikinaan sekoittelin vehnäjauhojen uupuessa sämpyläjauhoseosta. Maitoa ei jääkapistani löydy juuri koskaan, paitsi ehkä joskus vaateliaiden vieraiden jäljiltä, joten korvasin sen vedellä. Mitäköhän tästäkin tulee... ajattelin. Taikinan ollessa valmis, iski leipuriin laiskuus, omenoiden kuoriminen ja pilkkominen tuntui aivan liian aikaa, ja voimia vievältä puuhalta, olihan kellokin jo melkein kymmenen illalla ja ystävältä lainattu Amelie houkutteli katsomaan... Noh, onneksi oli nopeampiakin vaihtoehtoja, kaivoin pakkasesta marjoja ja kippasin mustikat ja vadelmat vuokaan taikinan päälle.

Ei siis ihan omppupiirakkaa tällä kertaa, mutta ihan hirmuhyvää oli tämäkin. Pystytkö muka vastustamaan?

Laiskan Kuningattaren Piiras

1,5 dl juoksevaa margariinia

1,5 dl sokeria

2 munaa

2,5 dl sämpyläjauhoseosta

1 tl leivinjauhetta

2 rkl vettä

Päälle:

mustikoita

vadelmia

sokeria

Voitele piirakkavuoka. Sekoita rasva ja sokeri, lisää munat, jauhoseos ja vesi. Sekoita tasaiseksi. Kaada vuokaan ja ripottele marjat päälle. Paista 175 asteessa noin puoli tuntia. Herkuttele vaniljajäätelön kera.

Nam!

Tuotos oli ihanan mehevä ja sämpyläjauhojen rouheet toivat kivaa rakennetta kuohkeaan taikinaan. Ja niin helppoa! Seuraavana päivänä piirakka oli muuten vielä parempaa, kannattaa siis jättää vähän myös huomiselle, jos vain malttaa ;)

Tänäkin víikonloppuna leivotaan, se on päätetty. Ja tällä kertaa ihan seurassa!





Oh, it must be love

"Let me tell you now

I got a feeling, I feel so strange

Everything about me seems to have changed

Step by step, I got a brand new walk

I even sound sweeter when I talk

Let me tell you now

I've never felt like this before

Somethings got a hold on me that won't let go

I believe I'd die if only I could

I feel so strange, but I sure feel good

Let me tell you now

My heart feels heavy, my feet feel light

I shake all over, but I feel alright

I never felt like this before

Somethings got a hold on me that won't let go

I never thought it could happen to me

Got me heavy when I'm in misery

I never thought it could be this way

Love's sure gonna put a hurting on me

Oh, it must be love"

Etta Jamesin svengaavaa klassikkoa versioi tulevassa Burlesque -elokuvassa Christina Aguilera.

Svengaa tämäkin.

Vielä itseni cocoan

Mikä on, kun tekisi mieli vain nukkua, tai vähintäänkin maata peiton alla katselemassa leffoja, on ihanaa tirkistellä toisten (kuvitteellista) elämää, kun ei aina oikein jaksa elää omaansa. Voi matkustaa minne tahansa, ilman, että fyysisesti liikkuu mihinkään, uppoutua tarinaan ja vain lipua mukana. Tukka likaisena, yöpuvussa, villasukat jalassa.

Syksyhän se. Muunmuassa.

Kuluneen viikon aikana onkin ehditty katsella porukalla muutama elokuva, joista ehdottomana suosikkinani niin aiheeltaan, tunnelmaltaan, kuin näyttelijöiltäänkin, Audrey Tautoun tähdittämä Coco Avant Chanel, josta yllä näkyvät kuvatkin on napattu. Leffa oli tarkoitus käydä aikoinaan katsastamassa valkokankaalta, mutta ehkä onni, etten syystä tai toisesta näin tehnyt, sillä nyt miljöö oli täydellinen juuri tämän elokuvan katselemiseen: uuden ystävän ihana koti, pullollaan toinen toistaan kauniimpia tavaroita sekä horjuvia lehtipinoja. Mikäs sen parempaa, kuin istua sohvalla suuri huivi peittonaan, teekuppi käsiä lämmittämässä, haalean alkusyksyn häilyessä ikkunan takana, viileyttä jo ilmassa.

Lupaan, että huomenna taas jaksan.
Ainakin yritän.

Poikamiehen ostoslista

Lauantaina rapun edessä silmiin osui kirjoitusta kuraisella paperilla, tottahan toki löytöä piti kumartua tutkimaan hieman lähempää...

Olutta, partateriä, tupakkia, nuudelia... First things first!

Mikä aarre! Vieläkin hekotuttaa, myönnetään.

Pikkujutut on parhaita.

Tyyntä ennen myrskyä

Lauantai-illalla Pihlajasaaren paluulautalla istuessa ilma oli vielä rauhallinen, joskin harmaa ja utuinen, ehkä odottavakin.

Odotusta kestikin myöhään seuraavaan iltaan asti, ulkona oli outoa valoa, joka värjäsi kaiken kellertäväksi. Seuraavaksi tuli pimeys, lopulta koko suuri taivas repesi.

*

Toisinaan tekee hyvää seistä hetki rakkaan vierellä parvekkeella sateen roiskuessa mykistyneille kasvoille, ihmetellä äreänä pauhaavaa ukkosmyrskyä, ja tuntea itsensä pieneksi, niin pieneksi.

One to watch

Tämä täytyy nähdä. Uskon sokeasti, ettei kyseessä ole vain taas yksi popparin tähdittämä elokuva kiltistä pikkukaupungin tytöstä, joka lähtee suureen maailmaan luomaan uraa pahassa showbisneksessä.

Ja jos onkin, kieltäydyn välittämästä.

Kesänaamion illuusio

Kesäpukeutumiseni on ollut huoletonta ja rentoa tyttömäisillä vivahteilla, kuten Jessica Alban lomalookissa yllä. Hattu vain puuttuu, niin olisi selvitty monesta laiskasta hiuspäivästä välillä jollain muullakin, kuin otsatukka-pinnillä-taakse-hiukset-sotkuiselle-sykerölle-rutiinilla. Ehkä ensi kesäksi?

Aurinkolasit ovat lomalla myös oiva pelastus, kun ei tarvitse murehtia meikistä, vaan voi piiloutua hauskojen kehyksien taakse. Olen huomannut, että lasit päässä myös kuvittelen voivani tuijotella junassa vastapäätä istuvia, tai kadulla vastaantulevia ihmisparkoja ilman että he näkevät katsettani. Harmi vain, että todellisuudessa linssini ovat hennon ruskeat, eivätkä siis naamioitumiseen soveltuvan mustat. Anteeksi siis kaikille, en tietenkään tuijottaisi, jos tietäisin teidän huomaavan.

Tänään olisi tarkoitus vaihtaa lomailukuteet puoli vuotta käyttöä odottaneeseen pikkumustaan ja korkkareihin.

Tanssilattiat, beware!

Olkoon niin, laulu ei vie mua taivaisiin

Kyllä se vaan voi viedä.

Jos ei aivan taivaisiin, niin ainakin lukemattomiin eri tunnelmiin.

Viime viikot olemme saaneet elää kirjaimellisesti helteisissä fiiliksissä, joten luonnollisestikin myös haaveilemani hellesoittolista on ollut työn alla. Lista haki tunnelmaansa harvinaisen kauan, biisejä tuli ja meni, ja kappaleet myös vaihtoivat paikkaa vielä aivan viime hetkiin asti. Oikean järjestyksen löytäminen on kuulkaas hankalaa!

Listasta tuli lopulta letkeä, rakkaudentäytteinen hyvän olon kimara, suuri osa kappaleista on jo aivan puhki kulutettuja lallatuksia, juurikin sopivaa kuunneltavaa helteen pehmentämälle päälle. Jotkut melodiat ja biitit vain kuuluvat kesään, ja vievät kuulijan mukanaan ainakin hitusen lähemmäksi aurinkoa vaikka kesken loskaista ja räntäsateista koulumatkaa.

Summertimes -lista sisältää seuraavat renkutukset:

Hollywood - Rufus & Chaka Khan

Cruisin' - D'Angelo

Whoops Now - Janet Jackson

Monday Morning - Christina Aguilera

Summertime - DJ Jazzy Jeff & The Fresh Prince

Hypin, Hypin - Maria Gasolina

Nuoret Siivet - Reino & The Rhinos

Island Girl (Soul Calypso Version by Stainless Pancake feat. Emma Salokoski) - Don Johnson Big Band

Sandcastle Disco - Solange

Rock Wit U (Awww Baby) - Ashanti

All Day Love Affair - Cee-Lo

Lovely Day - Bill Withers

No Other Love - John Legend feat. Estelle

I Got You Babe - UB40, Chrissie Hynde

Take Me Over - Stephanie McKay

I'd Like To - Corinne Bailey Rae

Diggin' On You - TLC

It Was A Good Day - Ice Cube

Daydreamin' (feat Jill Scott) - Lupe Fiasco

Don't Take It Too Hard - Tuomo

Everybody - Anthony Hamilton

Tell Me What We're Gonna Do Now - Joss Stone, Common

When We Get By - D'Angelo

Honey - Erykah Badu

My Love Is Your Love - Whitney Houston

Intoxication - Gentleman

Eleutheria - Lenny Kravitz

Taistelun Arvoinen - Soul Captain Band

Turn Your Lights Down Low - Lauryn Hill, Bob Marley & The Wailers

Summer Breeze - The Isley Brothers

Toivotan listan myötä kuumaa, hiekkaista ja tietysti rakkaudentäyteistä alkanutta viikkoa. Itse en taida kyetä enää tällä viikolla kuuntelemaan yhtäkään noista (paitsi ehkä otsikossakin lainattua Nuoret Siivet -biisiä, ehdoton uusi suosikki), niin ahkerasti olen nyt helteitä luukuttanut, että tulee pikkuhiljaa jo korvista ulos. Tai siis sisään. Vai miten se nyt meni? Joka tapauksessa, ehkäpä jollekin muulle se aiheuttaa vielä kylmien väreiden sijaan positiivisia väristyksiä :)

Poikaystävän lähdettyä loman aloitus -oluelle, en näe muita vaihtoehtoja kuin suunnata romantiikannälässäni Pariisiin, kesäkämpän etuihin lukeutuvasta leffakokoelmasta löytyi Rakkautta ennen auringonlaskua. Suosittelen. Evääksi nektariini ja jääkaappikylmää sitruunavettä, kulkuvälineenä sohva.

Päivä bussissa, niin ja vähän Fiskarsissakin

Eilen aamulla kahdeksan aikaan lähdimme unenpöpperöisinä aurinkoisesta Kouvolasta kohti puolipilvistä Fiskarsin Ruukkia. Olin suunnitellut kesäreissua alueelle jo viime kesän pikaisesta läpiajosta saakka, joten kun kuulin, että koulun kautta olisi mahdollisuus retkelle päästä, olin luonnollisestikin haltioissani. Jotenkin onnistuin ajattelemaan, että eihän matkakaan pitkä ole, kunnes tajusin että eihän se olekaan, meiltä kotoa Espoosta nimittäin. Täältä Kouvolasta käsin matka taukoineen kestikin sitten reilusti yli kolme tuntia yhteen suuntaan... Hupsista.

Matka kului onneksi suhteellisen sutjakasti, ja perillä odottaneet upeat, vehreät 

 maisemat palkitsivat puutuneista pepuista ja jäsenistä kärsineet reissaajat.

Bää-bää.

Juustokakku oli i-ha-naa.

Sisätilatkin huokuivat vanhaa aikaa.

Harmikseni emme ehtineet katsastaa kuin aivan pienen palan alueesta. Historiallisestikin merkittävällä alueella olisi niin paljon tarjottavaa, katseltavaa ja aistittavaa riittäisi helposti koko päiväksi. En tiedä kenen idea oli lähteä noinkin kauas kouluretkelle, mielestäni olisi ehkä ollut kannattavampaa suunnata jonnekin hieman lähempänä sijaitsevaan kohteeseen, jossa olisi rauhassa ehtinyt kierrellä, sen sijaan, että bussissa kököttämiseen käytettiin noin seitsemän tuntia, ja perillä aikaa oli vain säälittävät pari tuntia. Mikä ei siis riittänyt mihinkään. Kameran akkukin meni loppumaan kesken!

Ehdimme sentään käydä kahdessa näyttelyssä, Puun syy! ja Salaisuus, joista erityisesti jälkimmäinen ihastutti kovasti. Näyttely oli juuri niin salaperäisen lumoava ja tunnelmallinen, kuin nimi antaa toivoa.

Uutta, koko päivän kestävää reissua kehiin kuitenkin siis mahdollisimman pian. Toiveena olisi nimenomaan heinäkuu, jolloin keraamikko Karin Widnäsin kodin ovet aukeavat joka päivä yleisölle, Kotona -näyttelyn puitteissa. Katsotaan onnistuuko autokyyti tuolloin :)

Tarkempia tietoja alueesta sekä sen näyttelyistä ja tapahtumista löydät täältä.

Ps. Kesäkuun eka! Tänään! Whoa!