Älä purista mua

Kooma jatkuu. Myöhästyin tänään koulusta puoli tuntia siitä syystä, että en pystynyt vetämään farkkuja ylleni. Jo valmiiksi kireät, juuri pesusta tulleet pöksyt ahdistivat niin paljon, etten edes harkinnut muiden kireiden alaosien kokeilemista. Hetki siinä sitten meni, mutta löysin sentään kaapin perältä ryttyisen (ja valitettavan karvaisen ja pölyisen) paitamekon. Pitkähihainen alle, neuleliivi päälle ja tuplasukkikset jalkaan. Sai kelvata.

Päivän fiilis. (kuva lainattu jostain)

Ope oli selvästikin aavistanut mun fiiliksen, koska oli suunnitellut meille pehmeän laskun arkeen Learning Cafen parissa. Leppoisaa ryhmätyötä rauhalliseen tahtiin, kahvin tai teen kera. Lovely. Niin ja kakun! Taas meitä possuja hemmoteltiin, erään luokkalaisen mummo oli iloksemme leiponut. Olisi siis voinut olla rankempikin maanantai.

Kun nyt kerran ollaan niitä vartalomalleja opiskeltu, ja opeteltu mikä sopii ja ei sovi kullekin mallille, ajattelin huomenna perusteellisesti rikkoa sääntöjä, ja tehdä itsestäni oikeaoppisen "ei näin" -esimerkin. Suunnittelin nimittäin kaivavani likapyykkikassista päälleni poikaystävän vanhan kulahtaneen hupparin, mikä kävisi mulle mekosta. Tiimalasihan ei saisi koskaan pukeutua säkkiin (ei sitä kyllä taideta suositella muillekaan vartalotyypeille...), mutta minkäs teet. Tässä olossa en välitä enää mistään muusta kuin mukavuudesta. Ja siitähän on kuitenkin konkreettista hyötyä muillekin, näkevät omin silmin miten hoikkavyötäröinen muunnetaan raskaana olevan näköiseksi. Kaikki voittavat!

Ps. Rakas ystävä, mikäli yritit tavoittaa minua tänään ilman tulosta, olin todennäköisesti nukkumassa. Tai syömässä. Tai mahdollisesti uppoutunut Sinkkuelämää -putkeen. Syystä tai toisesta, kommunikaatio ei puoleltani onnistunut. Palaan asiaan kunhan olen herännyt tästä inhottavasta, turvottavasta koomasta.