Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuvat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuvat. Näytä kaikki tekstit

torstaina, syyskuuta 30, 2010

Retki

Vapaan keskiviikon ja ihanan syyssään kunniaksi tein pienen retken. Ihan lähellä, mutta kuitenkin tarpeeksi kaukana.







Vaikka museokorttelissa oltiinkin, en käynyt tällä kertaa näyttelyissä, kävelin vailla suurempaa suunnitelmaa ja nautin maisemista. Täytyy jättää jotain seuraavaksi kerraksikin. Pienessä Onnenkukko -puodissa tosin kävin ja nappasin mukaani pari viisain miettein ja suloisin kuvin varustettua postikorttia.

Auringonsäteiden häikäistessä oli niin raukea tunnelma, että melkein hetkeksi unohdin olevani Kouvolassa.

Tuonne palaamme siis varmasti uudestaan.

Ensin kuitenkin huomenna kotiin Espooseen, joku joutuu taas vähän liian kovaa rutistavan ja vähän liian tiiviisti kyhnäävän halipulaisen käsittelyyn. Eikö kouluissa ja työpaikoilla voitaisi ottaa rutiiniksi vaikka aamuhalit? Helpottaisi kovasti tällaista yksinäistä opiskelijaa. Laitetaanko adressi pystyyn? ;)

tiistaina, elokuuta 17, 2010

Poikamiehen ostoslista


Lauantaina rapun edessä silmiin osui kirjoitusta kuraisella paperilla, tottahan toki löytöä piti kumartua tutkimaan hieman lähempää...


Olutta, partateriä, tupakkia, nuudelia... First things first!


Mikä aarre! Vieläkin hekotuttaa, myönnetään.

Pikkujutut on parhaita.


maanantaina, elokuuta 09, 2010

Tyyntä ennen myrskyä




Lauantai-illalla Pihlajasaaren paluulautalla istuessa ilma oli vielä rauhallinen, joskin harmaa ja utuinen, ehkä odottavakin.

Odotusta kestikin myöhään seuraavaan iltaan asti, ulkona oli outoa valoa, joka värjäsi kaiken kellertäväksi. Seuraavaksi tuli pimeys, lopulta koko suuri taivas repesi.

*

Toisinaan tekee hyvää seistä hetki rakkaan vierellä parvekkeella sateen roiskuessa mykistyneille kasvoille, ihmetellä äreänä pauhaavaa ukkosmyrskyä, ja tuntea itsensä pieneksi, niin pieneksi.

tiistaina, kesäkuuta 01, 2010

Päivä bussissa, niin ja vähän Fiskarsissakin


Eilen aamulla kahdeksan aikaan lähdimme unenpöpperöisinä aurinkoisesta Kouvolasta kohti puolipilvistä Fiskarsin Ruukkia. Olin suunnitellut kesäreissua alueelle jo viime kesän pikaisesta läpiajosta saakka, joten kun kuulin, että koulun kautta olisi mahdollisuus retkelle päästä, olin luonnollisestikin haltioissani. Jotenkin onnistuin ajattelemaan, että eihän matkakaan pitkä ole, kunnes tajusin että eihän se olekaan, meiltä kotoa Espoosta nimittäin. Täältä Kouvolasta käsin matka taukoineen kestikin sitten reilusti yli kolme tuntia yhteen suuntaan... Hupsista.

Matka kului onneksi suhteellisen sutjakasti, ja perillä odottaneet upeat, vehreät 
 maisemat palkitsivat puutuneista pepuista ja jäsenistä kärsineet reissaajat.





Bää-bää.






Juustokakku oli i-ha-naa.



Sisätilatkin huokuivat vanhaa aikaa.

Harmikseni emme ehtineet katsastaa kuin aivan pienen palan alueesta. Historiallisestikin merkittävällä alueella olisi niin paljon tarjottavaa, katseltavaa ja aistittavaa riittäisi helposti koko päiväksi. En tiedä kenen idea oli lähteä noinkin kauas kouluretkelle, mielestäni olisi ehkä ollut kannattavampaa suunnata jonnekin hieman lähempänä sijaitsevaan kohteeseen, jossa olisi rauhassa ehtinyt kierrellä, sen sijaan, että bussissa kököttämiseen käytettiin noin seitsemän tuntia, ja perillä aikaa oli vain säälittävät pari tuntia. Mikä ei siis riittänyt mihinkään. Kameran akkukin meni loppumaan kesken!

Ehdimme sentään käydä kahdessa näyttelyssä, Puun syy! ja Salaisuus, joista erityisesti jälkimmäinen ihastutti kovasti. Näyttely oli juuri niin salaperäisen lumoava ja tunnelmallinen, kuin nimi antaa toivoa.

Uutta, koko päivän kestävää reissua kehiin kuitenkin siis mahdollisimman pian. Toiveena olisi nimenomaan heinäkuu, jolloin keraamikko Karin Widnäsin kodin ovet aukeavat joka päivä yleisölle, Kotona -näyttelyn puitteissa. Katsotaan onnistuuko autokyyti tuolloin :)

Tarkempia tietoja alueesta sekä sen näyttelyistä ja tapahtumista löydät täältä.

Ps. Kesäkuun eka! Tänään! Whoa!

sunnuntai, maaliskuuta 28, 2010

Mä ja mä

Kuka myöntää lähettäneensä mulle positiivisia viboja?



Aamun teehetki.


Kuka oletkaan, kiitos, kiitos, KIITOS. Sen verran leppoisan mukavissa tunnelmissa on viikonloppu sujunut. Perjantai oli pahoistakin pahin, mutta lauantaihin herättyäni oli fiilis jo aivan toinen, kaikki on vähän hymyilyttänyt. Olen viettänyt yksinäistä viikonloppua Kouvolassa, ja täytyy sanoa, että oikein hyvää seuraa olen ollut!

Tarkoituksena oli puuhata mahdollisimman paljon kouluhommia (sekä edistyä erään pyöreitä täyttävän rakkaan syntymäpäivälahjan tekemisessä, sshhh) ja jonkin verran olenkin saanut aikaiseksi näiden parissa. Olen myös siivoillut, tiskannut, kokkaillut ja leiponut, ja ihan totta nauttinut jopa noista kahdesta ensimmäisestä.



Illan hennosti suklaantuoksuinen suihkuhetki.


Parhaita ovat kuitenkin olleet epäilemättä ne joutilaat hetket, jotka olen voinut käyttää loikoiluun, lukemiseen, teen juontiin, leffan katsomiseen, piirtelyyn, kynttilöiden polttamiseen ja vanhojen, rakkaiden levyjen fiilistelyyn.

Juurikin sitä, mitä tarvitsin.

Aikaa ihan vaan mun seurassa.

***

(Huomenna se pyöreitä täyttävä tulee tänne! <3)

torstaina, maaliskuuta 25, 2010

This way



Koulusta kotiin kävellessä silmäni ja tennarini ilahtuivat kovasti kotikadullani pilkottavasta pienestä, kuivasta, nuolenmuotoisesta asfalttipläntistä.


Harmi vain, että nuoli osoitti väärään suuntaan, ja kotiin piti kömpiä tätä polkua...


Kyllä, tuolla syvällä, syvällä kinoksissa kulkee polku.

Sisäpihalla näytti sitten tältä...



Oi kevät, saavu jo.