Vielä itseni cocoan

Mikä on, kun tekisi mieli vain nukkua, tai vähintäänkin maata peiton alla katselemassa leffoja, on ihanaa tirkistellä toisten (kuvitteellista) elämää, kun ei aina oikein jaksa elää omaansa. Voi matkustaa minne tahansa, ilman, että fyysisesti liikkuu mihinkään, uppoutua tarinaan ja vain lipua mukana. Tukka likaisena, yöpuvussa, villasukat jalassa.

Syksyhän se. Muunmuassa.

Kuluneen viikon aikana onkin ehditty katsella porukalla muutama elokuva, joista ehdottomana suosikkinani niin aiheeltaan, tunnelmaltaan, kuin näyttelijöiltäänkin, Audrey Tautoun tähdittämä Coco Avant Chanel, josta yllä näkyvät kuvatkin on napattu. Leffa oli tarkoitus käydä aikoinaan katsastamassa valkokankaalta, mutta ehkä onni, etten syystä tai toisesta näin tehnyt, sillä nyt miljöö oli täydellinen juuri tämän elokuvan katselemiseen: uuden ystävän ihana koti, pullollaan toinen toistaan kauniimpia tavaroita sekä horjuvia lehtipinoja. Mikäs sen parempaa, kuin istua sohvalla suuri huivi peittonaan, teekuppi käsiä lämmittämässä, haalean alkusyksyn häilyessä ikkunan takana, viileyttä jo ilmassa.

Lupaan, että huomenna taas jaksan.
Ainakin yritän.