torstaina, joulukuuta 09, 2010

Mäkin oon täällä

Kun yhä useammalla on paha olla itsensä ja maailman kanssa, vaikuttaa se väistämättä myös siihen, miten otamme toiset huomioon. Voi tuntua mahdottomalta ymmärtää toisen ongelmia, kun itselläkin on vaikeaa. Kaikkea eikä kaikkia ei tarvitse, eikä voikaan ymmärtää, mutta yrittää kannattaa. Itseäkin helpottaa kun ei joudu turhaan kantamaan sisällään ärtymystä toista kohtaan. Meillä kaikilla on suruja ja murheita, ahdistuksia ja pelkoja, kipeitä asioita jotka painavat. Kun muistaa, ettei ole ainut, lohduttaa sekin ehkä edes ihan vähän. Jokainen kokee asiat omalla tavallaan, joten ulkopuolisen silmin huolettomalta vaikuttava elämä voi olla aivan jotain muuta, koskaan ei voi tietää mitä kuoren alla piilee. Varmaa on vain se, että kaikki kamppailevat joskus. Yritettäisiinkö siis ymmärtää toisiamme, kuunnella ennen kuin teemme johtopäätöksiä. Ja jos toinen ei halua puhua, annetaan hänen olla hiljaa, tukeakin voi puhumatta.

Oltaisiin armollisia toisillemme. Ja itsellemme.

Meistä kaikista tuntuu joskus tältä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti