Lauantai-illalla Pihlajasaaren paluulautalla istuessa ilma oli vielä rauhallinen, joskin harmaa ja utuinen, ehkä odottavakin.
Odotusta kestikin myöhään seuraavaan iltaan asti, ulkona oli outoa valoa, joka värjäsi kaiken kellertäväksi. Seuraavaksi tuli pimeys, lopulta koko suuri taivas repesi.
*
Toisinaan tekee hyvää seistä hetki rakkaan vierellä parvekkeella sateen roiskuessa mykistyneille kasvoille, ihmetellä äreänä pauhaavaa ukkosmyrskyä, ja tuntea itsensä pieneksi, niin pieneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti