Vaikka museokorttelissa oltiinkin, en käynyt tällä kertaa näyttelyissä, kävelin vailla suurempaa suunnitelmaa ja nautin maisemista. Täytyy jättää jotain seuraavaksi kerraksikin. Pienessä Onnenkukko -puodissa tosin kävin ja nappasin mukaani pari viisain miettein ja suloisin kuvin varustettua postikorttia.
Auringonsäteiden häikäistessä oli niin raukea tunnelma, että melkein hetkeksi unohdin olevani Kouvolassa.
Tuonne palaamme siis varmasti uudestaan.
Ensin kuitenkin huomenna kotiin Espooseen, joku joutuu taas vähän liian kovaa rutistavan ja vähän liian tiiviisti kyhnäävän halipulaisen käsittelyyn. Eikö kouluissa ja työpaikoilla voitaisi ottaa rutiiniksi vaikka aamuhalit? Helpottaisi kovasti tällaista yksinäistä opiskelijaa. Laitetaanko adressi pystyyn? ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti