En varsinaisesti rakasta siivoamista, vaikka siistiä, kaunista kotia rakastankin. Siivoamisen ohessa, sen päätteeksi, tai välillä ihan vaan sen sijasta, nautin kuitenkin kaikesta pikku piipertämisestä, tavaroiden asettelusta ja ihan mistä tahansa elinympäristöä vähänkin kaunistavasta puuhasta. Siivoamisessa pitäisi kai olla kyse puhtaudesta, minulle sillä sattuu olemaan ennen kaikkea esteettinen merkitys. Toki puhtaus on tärkeää, mutta vaikka kuinka tuoksuisi mäntysaippualta, ei se lohduta jos pöydät notkuvat paperipinoista ja lattiat ja tuolin selkämykset vaatekasoista.
Kaunis ympäristö = levollinen, inspiroitunut mieli.
Kasoista kaunistukseksi. Tosin monta sotkuista pinoa ja paikaltaan karannutta tavaraa jäi vielä kiusaamaan, mutta eihän sitä voi kaikkea millään jaksaa, eihän? Näin siinä käy kun eksyy niille luvattomille harhapoluille. Pitäisi varmaan oppia pysymään suunnitelmassa ja priorisoimaan, haahuilu kun vaan on niin paljon mukavampaa.
Nyt Rakkautta ja Tupakkia, illan elokuvana siis (ainakin) John "Tortorella" Turturron kirjoittama ja ohjaama iloittelu!
