Tänään oli kaunis päivä, joka meni hukkaan lähes kokonaan nukkuessa. Aamuisen asioinnin jälkeen en saanut mitään tehtyä, taaskaan. Viikonloppu meni aikalailla samoissa merkeissä. Onneksi valon määrä kuitenkin koko ajan lisääntyy ja kevät lähenee, ehkäpä se vaikuttaa suotuisasti myös aloitekyvyn kasvamiseen ja sitä kautta aikaansaamisiin. Toivotaan ainakin.
Onneksi on myös ihmisiä, jotka sitkeästi yrittävät potkia eteenpäin, silloin kun ei jaksa itse edes ajatella. Usein, kuten tänään, potkimisesta ei ole apua, mutta joskus se saattaa olla juuri se sysäys mitä tarvitaan.
Onneksi on ystäviä, jotka kysyvät mitä kuuluu, siis ihan oikeasti.
Onneksi on myös ystäviä, joiden kanssa voi puhua mistä vain, tärkeästä tai turhanpäiväisestä. Tai olla puhumatta ollenkaan.
Onneksi on poikaystävä, jonka äänestä paistaa läpi pettymys ja huoli. Ja joka kovasti pettymystään ja huoltaan yrittää peittää.
Onneksi on rakkaita, jotka patistavat ja patistavat, vaikka kuinka vastustelee.
Onneksi joskus he eivät hyväksy kieltävää vastausta.
Jos sä potkit mua, niin mä potkin vuorollani sua, jookos. Rikotaan vaikka peilejä toisinaan jos on tarve, niin kuin seuraavassa videossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti