Love of my life

Huhhuh. Menipähän pari tuntia sitten ihan kankkulan kaivoon.

Mukavan kaupungilla vietetyn päivän jälkeen (kirpparikierros tosin jäi väliin, koska en unikekona tietenkään päässyt ajoissa liikenteeseen), ajattelin viettää mukavan illan sisätiloissa leffan parissa löhöillen. Nelosen illan elokuvanahan oli siis Alfie, jota parissa blogissakin hehkutettiin. En ollut kyseistä pätkää aiemmin nähnyt, ja vaikka muistelinkin joskus olleeni sitä mieltä, että en sitä koskaan haluakaan nähdä, päätin antaa elokuvalle mahdollisuuden. Odotukset eivät olleet erityisen korkealla, koska en oikeastaan tiennyt mitä odottaa, mutta toivoin edes jokseenkin viihdyttävää hömppää.

No, en yksinkertaisesti pitänyt elokuvasta yhtään. En sitten yhtään! Oivoivoi, miksi miksi en voinut vaan lopettaa kesken, kun jo ensimmäiset muka nokkelat löpinät suoraan kameralle saivat irvistämään ja pelkäämään, mitä tulevan pitää. Sienna Millerin (en muuten ollut aiemmin nähnyt myöskään yhtäkään neidon elokuvaa, vaikka tuttu naama onkin. Jotenkin tuntuu, että en ole menettänyt mitään... Naisen tyylistä pidän, mutta siihen se sitten jääkin) puvustus ja meikki sekä hiukset, joiden piti olla ehdottomasti näkemisen arvoiset, noh, olisin voinut katsoa ne kuvista. Liikkuvassa kuvassa tapahtuneen "näyttelemisen" katsominen teki vain kipeää.

Itse juonesta ei kannata edes puhua. Leffanhan oli tarkoitus ilmeisesti olla romanttinen komedia, mutta mitään hauskaa, enkä varsinkaan romanttista ainakaan minä en siinä nähnyt. Aivan kuolettavan tylsä, ennalta arvattava, teennäinen, väkisin väännetty se sen sijaan mielestäni oli. But that's just me. Tarkoitus ei ole mollata (no okei, tottakai on), mutta tulen aina vaan jotenkin ihan älyttömän kiukkuiseksi katsottuani elokuvan jonka olisi voinut jättää puolestani kokonaan tekemättä! Mitä tuhlausta! Ja omapahan on vikani, tiedetään, kukaan ei pakottanut katsomaan. Ehkä mussa on hitunen masokistia. Tai sitten Jude Lawn veijarimainen karisma vetoaa sittenkin edes vähän. Vaikka kyseisessä pätkässä Judekin oli kyllä lähinnä säälittävä.

Eri mieltä saa ja pitää olla, jos joku siis osaa esittää järkeen käypän selityksen, miksi piti elokuvasta, niin kerro, please, kerro!

Loppukevennykseksi täytyy mainita, että ihanan Heidin soitettua ja pyydettyä mua kaupunkideiteille hänen ja ystävänsä kanssa, käytiin syömässä kivassa pikku ravintolassa, Angelassa. Paikka sijaitsee epäilyttävästi "hai-hierontaa" (joku on mahdollisesti saattanut raaputtaa alusta t-kirjaimen pois...) tarjoavan kiinteistön vieressä, mutta olikin oikein viihtyisä, pizza-pasta-pihvi-linjan ravintola. Edullista perusmättöä, iiisot annokset ja hyvää palveluakin vielä. Pitää varmaankin mennä uudestaan :)

Hyvänyönbiisi :



Romantiikkaa ja huumoria mun makuun :D