Tämänhetkisestä elämästäni ei saisi aikaiseksi kovinkaan mielenkiintoista saippuaoopperaa. Väsynyt ja levoton on olo, ulkonäkökin on harmaa, hikinen ja pöllähtänyt. Telkkarissa ihmiset sentään heräävät aamullakin hehkeinä meikit naamassa, tukka suloisesti sekaisin ja silmät söpösti sikkuralla. Todellisuus ei ole yhtä kaunista. Onneksi.
Onneksi sen ei tarvitse olla, paitsi tietysti todellistakin todellisimmissa tosiTV-sarjoissa. Kuvausten alkaessa täytyy olla kuvauskunnossa, olet sitten juuri herännyt tai itkenyt naamasi punaiseksi ja turvonneeksi. Tosin itkukohtauskin olisi vielä parempi, jos sen saisi nauhalle. Kunhat et näytä liian rumalta, etteivät katsojat säikähdä nähdessään liiankin todellisen näköisen hahmon ruudussa.
Luin jostakin, että The Hills -tähti Lauren Conrad iloitsi jättäessään ohjelman, että elämä ilman kuvauksia on paljon helpompaa. Kuvaukset kun rajoittivat ilmeisesti vaatevalintoja. Niin vilisevät kuviot vaatteissa, kuin hentoiset alusvaatteet olivat kiellettyjä. Kuviot eivät kuulemma näytä hyvältä ruudussa, ja alusvaatteiden täytyi olla runsaita (mummo)malleja, jotta niihin voisi tukevasti kiinnittää mikit. Kamalaa.
Joten iloitkaamme me todelliset ihmiset tästä arvokkaasta valinnanvapaudesta. Vaikka naama ei aina olisi primakunnossa, ja olo olisi mitä kamalin, ainakaan kukaan ei tule sanomaan mitä saan ja en saa pukea päälleni. Jei. Ilo se on pienikin ilo.
