Heräsin aamulla siihen, että oli kummallisen valoisaa verrattuna normaaliin synkkään kahdeksan aamuun. Hieraisin silmiäni ja katsoin kelloa. No, sehän näytti puolta kymmentä. Koulua olisi ollut kahdeksasta yhteentoista. Olin laittanut herätyksen klo 6.40, eikä mulla ole minkäänlaista havaintoa tästä kellon ajasta tai herätyksen sammuttamisesta. Ja mä herään AINA herätyskelloon. Yleensä käännän tietoisesti kylkeä ja painan torkkua, mutta nyt ei tosiaan ole mitään muistikuvia.
Siinä siitten ensimmäisenä tuli mieleen, että apua, tänään meidän piti katsoa se Jalla Jalla, ja nyt ne luulee että olen kipeenä enkä pääse leffasta nauttimaan (missatut venäjän tunnit eivät luonnollisestikaan olleet ensimmäinen huolenaiheeni). Siispä äkkiä viestittelin kaverille pommiin nukkumisesta, ja kai me silti katsotaan leffaa tänään, jooohan? Noo, vastaus oli hyvin uninen, siellä oli myös nukuttu pitkään ja toinen kamu koisi vieläkin. Mutta juu, tervetuloa silti leffaa katsomaan.
Sanoin, että ilmoittelen kunhan olen saanut kolmannen kaverin kiinni, jonka siis oletin olevan koulussa, ja tulisimme samaa matkaa. Ja kappas kappas, sielläkin oli nukuttu pommiin. Ja koska hän asuu hieman hankalamman matkan päässä, olisi leffapäivää parempi siirtää.
Että näin. Ei siis päästy kouluun asti. Eikä katsottu Jalla Jallaa. Tässä oli selvästi joku suurempi suunnitelma takana.
Vaikka päivä ei täydellinen ollutkaan, oli se sentään kaunis! Ihana pikkupakkanen ja auringonpaiste houkuttelivat mut ottamaan kameran mukaan kauppareissulle.
Tähän olis tehnyt mieli ripustella joulupalloja :)
Kauniiseen päivään kaunista musiikkia:
Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti