Gone baby gone!!!

Nyt on todellakin lähdön hetket käsillä. Kahden tunnin kuluttua olen toivottavasti jo matkalla kohti ihanaa pikku(todellakin pikkuruisen pikkuista)opiskelijaboxiani. Vatsassa möyrii perhoset jo hurjaa vauhtia, jännittää hirmuisesti.

Huomenna se alkaa! Ihanakamala koulu. Toivottavasti muitakin jänskättää yhtä paljon kuin mua... Hesarissa oli tänään juttu jossa jaeltiin ohjeita ekaluokkalaisen vanhemmille, sovelsin sitä vähän itseeni (täysi-ikäisyys kun on on saavutettu jo aikaa sitten, en viittinyt äitiä jutulla rasittaa), ja kauhistuin vain entisestäni siitä mitä kaikkea pitääkään ottaa huomioon! Täytyy pitää huolta että kengät ovat kätevät laittaa jalkaan ja ottaa pois sekä pysyvät jalassa kovemmassakin menossa, tarrakiinnitystä suositeltiin. Apua, mulla ei ole tarralenkkareita! Sitten suositeltiin jo ennen koulun aloitusta harjoittelemaan kotona pöytätapoja, kärsivällisyyttä ja pettymyksiin tottumista. Tajusin että enhän mä todellakaan ole valmis tulevaan koitokseen, kukaan ei ole kouluttanut mua pitkään aikaan vaan olen saanut tehdä oman pääni mukaan ja avata suuni kun haluan. Koulussa viitataan, niin siinä väitettiin! Äitiiiii!!!

Huhhuh. Vaatteetkin artikkelissa mainittiin, pitäisi olla vähintäänkin sateen ja kuran kestävät ulkovaatteet, ellei jopa ihan perinteiset kurahousut. Kurahousut kuulemma saattavat tuntua koululaisen mielestä kuitenkin liian nössöiltä, joten perusulkoilupuku voisi riittää. Heijastimet sen sijaan täytyisi ehdottomasti olla jo valmiiksi vaatteisiin kiinni ommeltuina.

Meinaan kyllä nyt uhmata näitä ohjeita, jätän tarralenkkarit ehkä sittenkin suosiolla kauppaan ja kuorrutan itseni jollain muulla kuin kuravaatteilla. Ballerinat jalkaan, legginssit ja mekko tai vaihtoehtoisesti farkut ja röyhelöpaita päälle. Jakku vielä kruunaamaan kokonaisuus. Toivottavasti äiti ei suutu... Lupaan olla varovainen. Ja reipas.

Ps. Kuvan koulu-look: Coutique Retro Furniture Print Contrast Waistband Dress, Asos.