lauantaina, toukokuuta 29, 2010

My tears don't show, but oh honey they flow



Ohhoh. Kuinka uuvuttavaa syöminen, sohvalla löhöäminen, syöminen, saunominen, joutavien juttelu ja taas syöminen voikaan olla. Oon ihan poikki, mutta hyvällä tavalla. Sillä tavalla raukeena.

Ja toiset ne vaan jaksaa pestä vessoja, istutella persiljoja, juoksennella kaupungilla, kokkailla, metsästää koulukirjoja... Ja mitä muuta? Mä oon tästä pelkästä passattavana olemisesta jo aivan töttöröö.


Tööttinä voin onneksi huokaista helpotuksesta, että lauantai-illan ohjelmana on ainoastaan yksinäinen viisukatsomo peiton alla, kai se pää pitää ottaa sieltä alta kuitenkin näkyviin, että jotain näkeekin. Eväänä suolakeksit valkohomejuuston kera. Ainiin ja päivän syömingeistä yli jäänyttä kääretorttua ja pullaa. Ainiin ja kakkua kans.

Viitsisiköhän tässä ottaa vielä torkut ennen illan koitosta?

Mmmmm.

*

Päivän biisinä jotain aivan muuta kuin Euroviisuja.
On muuten hiano viteo. Nii ja piisi.


(Googletelluissa kuvissa itse artisti, Diane Birch)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti