Over The Pink: Lohtuleffoja

Olen nyt taas vaihteeksi ollut kipeenä jo puolisentoista viikkoa, ja voi apua, että on tylsää. En jaksais millään enää vaan olla, mutta en toisaalta jaksa tehdäkään mitään. Haluaisin pukea päälleni joskus jotain muutakin kuin yövaatteet tai kollarit (niin ihanat kuin mun synttärilahjakotihousut onkin) ja käydä jossain muualla kuin Alepassa. Tosin sielläkin mua jo heikottaa, joten pidempi ulkoilu taitaa olla vielä aivan liian extremeä. En pääse edes Muotimessuille! Pah.

Mutta. On tässä hyvätkin puolensa, uskokaa pois. Tulin potemaan rakkaaseen kotikotiin <3, ja kotisohvalla maatessa on ehtinyt tuijotella leffoja. Kipeenä täytyy tietysti katsella takuuvarmia ihania luottoelokuvia, eikä mitään liian sykkää jo valmiiksi synkälle mielelle. Se on ainakin ollut mun resepti tällä kertaa :) Toimii, ainakin hetken!

Näihin olen uppoutunut ja leijaillut jonnekin ihan muuaalle...

Pienenä mun suosikkeja Hei Kuka Puhuu -leffojen ohella. Ne kun vielä jostain löytäis!

Aivan ihana. Yks viime vuosien lemppari. Suosittelen lämpimästi! (Pääparin yhtye The Swell Season soittaa muuten Helsingin Kulttuuritalolla helmikuussa. Tää haluu sinne!)

Hymyilen valehtelematta leffan alusta loppuun asti (okei, siinä yhessä kohassa myös pillitän aina).

Tämän katsoin itseasiassa ensimmäistä kertaa, se oli odotellut digiboksin tallennuksissa jo ainakin puolivuotta. Pidin erityisesti elokuvan visuaalisesta puolesta, ihania pastellisia karkkivärejä, upeita pukuja, meikkejä ja kampauksia, kauniita kuvakulmia ja valaistuksia.

Tämän olen katsonut ekan kerran joskus pienenä äiskän kanssa, ja ihastuin jo silloin (vaikka en kaikkea ihan ymmärtänytkään). Tässä elokuvassa siis lauletaan kaikki vuorosanat, ja sekös nauratti. Loppupäivä menikin sitten aina laulellessa... minä: "Miiitää su-ulle kuuluu-uuu?" äiti: "Kiito-os hyvää-ääääää." minä: "Mitähä-än oo-o-oo-on ruoaksiiiiii-iii?" äiti: "Jaaa-au-helihaso-ooo-o-o-oppaaaaaaa!" No, oli se ainakin meidän mielestä hauskaa :)

Nykyään osaan tietysti arvostaa jo leffan muitakin puolia. Tämä jos mikä elokuva näyttää hyvältä. Värit ovat kirkkaita ja kaikki on mietitty huolellisesti (tottahan toki asun tulee sointua tapetin väreihin!). Catherine Deneuve on ihastuttava siveellisine pastellineuleineen. Olkoonkin kornia, silti tyylikästä!