Over The Pink

Vaaleaa vaalealla

2011-02-19T14:19:00.000+02:00

Vaalea vaalealla on kaunista, Kate Bosworth näyttää mallia.

Auringon sokaisemaa viikonlopun jatkoa.

Punaisen ilmapallon matka

2011-02-15T13:08:00.000+02:00

Katsoin sunnuntaina Teemalta elokuvan nimeltä Punaisen ilmapallon matka (Le voyage du ballon rouge, 2007). Elokuvan keskiössä on Simon, poika jonka ympärillä aikuiset ovat hieman hukassa. Simonin yksinhuoltajaäiti on kiireinen nukketeatterin sekä palasina olevan elämänsä parissa ja palkkaa lastenhoitajaksi elokuvaopiskelijan, joka alkaa kuvata Simonia ja antaa tämän myös kuvata ympäröivää maailmaa.

Mystinen punainen ilmapallo leijailee Pariisin katujen yllä ja tuntuu seuraavan Simonia sekä tarkkailevan tapahtumia aina pienen välimätkan päästä. Elokuva on kaunis ja hidastempoinen, melkein unenomainen.

Punaisen ilmapallon matka on saanut inspiraatiota vuoden 1956 filmatisoinnista Le balloon rouge, mutta ei ole kuitenkaan versio siitä, vaan ihan oma elokuvansa. Itse en ole tuota vanhempaa leffaa nähnyt, mutta nyt heräsi kyllä mielenkiinto. Onko joku katsonut tuon vuoden 1956 elokuvan? Entä seurasitteko sunnuntaina Punaisen ilmapallon matkaa?

Sointuja Rakkaille

2011-02-15T01:50:00.002+02:00

Rakkaat ystävät ansaitsevat huomiota vuoden jokaisena päivänä, mutta on silti mukavaa, että ystävillä on oma, aivan virallinenkin päivänsä. Itse ajattelen ystävänpäivää ehkä eniten sellaisena yleisenä rakkaiden päivänä, ovat he sitten ystäviä, poika- tai tyttöystäviä, perheenjäseniä tai keitä tahansa. Pointtihan on juuri siinä, että he eivät ole vain keitä tahansa, vaan niitä tärkeimpiä ihmisiä ympärillämme, joihin voimme luottaa aina vuodesta toiseen. Toisista ystävänpäivä on turhaa hömpötystä, mutta jos se saa jonkun kertomaan toiselle tämän olevan tärkeä, ei siitä ainakaan haittaa ole.

Poikaystäväkin heltyi ehdottamaan ystävänpäiväkahvittelua ja tiramisun jakamista samalta lautaselta. Omien sanojensa mukaan se oli jo paljon häneltä. Noh, olin edellisenä päivänä saanut ihania lahjuksia aivan muuten vain, joten pehmompihan se on kuin kehtaa myöntää ;) Lahjoja on aina ihana saada, eikä vähiten "ihan ilman syytä".

Itse taas väsäsin aiheeseen sopivaa soittolistaa, joka julistaa rakkauden sanomaa sulosoinnuin, niin niille sydänystäville kuin sydämen valituillekin.

Biisit järkässä:

Indestructible (Acoustic Version) - Robyn
I Follow Rivers - Lykke Li
My Friend - Groove Armada
Valentino - Diane Birch
Paris Nights / New York Mornings - Corinne Bailey Rae
Wondaland - Janelle Monae
You're My Flame - Zero 7
You've Got A Friend - Carole King
Somersault - Zero 7
Come Close - Common, Mary J. Blige
Your Love Is Mine (Nostalgia 77 Remix) - The New Mastersounds, Corinne Bailey Rae
Fall In Love - Estelle, John Legend
Love is... - Common
All Day Love - Salem Al Fakir
Stay With You - John Legend
Sweet Baby - Macy Gray, Erykah Badu
I Wanna Be Your Lover - Corinne Bailey Rae
Precious Moments - Rox
If I Used To Love You - Daniel Lemma
Day Too Soon - Sia
If I Ain't Got You - Alicia Keys
You Are The Sunshine Of My Life - Stevie Wonder
Each Day Gets Better - John Legend
Dear To Me - Amel Larrieux
Love Bomb - N.E.R.D.
Let Love Rule - Lenny Kravitz

I know you wanna stay in bed, but it's light outside

2011-02-01T23:45:00.001+02:00

Tänään oli kaunis päivä, joka meni hukkaan lähes kokonaan nukkuessa. Aamuisen asioinnin jälkeen en saanut mitään tehtyä, taaskaan. Viikonloppu meni aikalailla samoissa merkeissä. Onneksi valon määrä kuitenkin koko ajan lisääntyy ja kevät lähenee, ehkäpä se vaikuttaa suotuisasti myös aloitekyvyn kasvamiseen ja sitä kautta aikaansaamisiin. Toivotaan ainakin.

Onneksi on myös ihmisiä, jotka sitkeästi yrittävät potkia eteenpäin, silloin kun ei jaksa itse edes ajatella. Usein, kuten tänään, potkimisesta ei ole apua, mutta joskus se saattaa olla juuri se sysäys mitä tarvitaan.

Onneksi on ystäviä, jotka kysyvät mitä kuuluu, siis ihan oikeasti.

Onneksi on myös ystäviä, joiden kanssa voi puhua mistä vain, tärkeästä tai turhanpäiväisestä. Tai olla puhumatta ollenkaan.

Onneksi on poikaystävä, jonka äänestä paistaa läpi pettymys ja huoli. Ja joka kovasti pettymystään ja huoltaan yrittää peittää.

Onneksi on rakkaita, jotka patistavat ja patistavat, vaikka kuinka vastustelee.

Onneksi joskus he eivät hyväksy kieltävää vastausta.

Jos sä potkit mua, niin mä potkin vuorollani sua, jookos. Rikotaan vaikka peilejä toisinaan jos on tarve, niin kuin seuraavassa videossa.

Inspiraatiota miehen muodossa

2011-01-31T15:56:00.004+02:00

Googlettelin viikonloppuna hakusanoilla "fashion illustration" ja löysin vaikka mitä kivaa. Upeita, inspiroivia piirroksia, innostuin jopa itsekin vähän piirtelemään, ja taas täytyy ihmetellä, miksi en tee niin useammin. Luonnostelin vain omaksi ilokseni, sen kummempia ajattelematta, enkä oikeastaan saanut aikaiseksi mitään kelvollista, mutta se ei tällä kertaa ollutkaan tärkeintä, vaan itse piirtäminen, annoin kynän liikkua paperilla ikään kuin oman tahtonsa mukaan. Mahtava rentoutumiskeino. Erityisesti nautin ihmisten piirtämisestä, kasvojen ja vartalon linjojen hahmottelusta, valolla ja varjoilla leikkimisestä. Myös vaatteita on mukava hahmotella, pintoja on niin monenlaisia ja on aina haaste saada vaate näyttämään aidolta ja siltä, miltä se todella luonnossa näyttää.

Yllä näkyvissä Richard Kilroyn illustraatioissa on upea kontrasti, kasvot, hiukset ja kädet on piirretty hyvin tarkasti kun taas vaatteet vain osittain. Kokovalkeat pinnat tuovat kivasti selkeyttä, jos koko kuva olisi yksityiskohtainen, olisi vaikutelma aivan erilainen. Rakastan erityisesti tuota ensimmäistä kuvaa, mikä vaarallinen katse.

Herra Kilroyn ja lukuisien muiden taitavien töitä löytyy muunmuassa täältä, voisin selailla sivuja varmaan loputtomiin.

Inspiroivaa alkuviikkoa!

Tabasco-brownie

2011-01-28T15:26:00.002+02:00

Eilinen päivä alkoi ankealla aamuahdistuksella, mutta muuttui hyväksi viimeistään koulunjälkeisaktiviteettien, leipomisen ja leffan katselun ansiosta. Hyvä seura tietysti kruunasi kaiken.

Sain synttärilahjaksi Sara La Fountainin Passion For Food -kirjan, ja vaikka olen sitä useaan otteeseen hypistellyt ja ihastellut herkkukuvia, vasta nyt parin kuukauden kuolaamisen jälkeen sain testattua ohjeita käytännössä. Tai oikeammin ohjetta, ensimmäisenä kokeiluun pääsi Tabasco-suklaa-browniet -resepti, ja voi, en voi muuta kuin suositella. Koostumus on tuhti ja täydellinen, Tabasco lämmittää kivasti kieltä, niin kuin myös mieltä. Sopii loistavasti kylmiin talvipäiviin, vaikka kirjassa ohje onkin syyskuun osiossa.

Laitoimme Tabascoa yhden ruokalusikallisen sijaan kaksi, niin, että se varmasti tuntuu. Lisukkeeksi kirja ehdottaa mansikka-limettisalsaa ja suklaakastiketta, me herkuttelimme pelkän vaniljajäätelön kera. Tänään maistelen leivosta ihan sellaisenaan, hyvää on.

Lykke + Fares Fares

2011-01-28T00:15:00.000+02:00

Olen kuunnellut Lykke Lin I Follow Riversiä toistolla jo muutaman päivän ajan, ja nyt törmäsin sitten videoonkin, joka sai minut tykkäämään biisistä entistäkin enemmän, jos se nyt ylipäätään oli edes mahdollista. Kauniin yksinkertaisen videon tiivis tunnelma kantaa loppuun asti. Nainen, mies ja jylhä luonto, muuta ei tarvita. Kun edellä kulkeva mies on vielä näyttelijä Fares Fares (mm. Jalla Jalla!), ymmärtää hyvin miksi Lykke seuraa päättäväisesti perässä.

Aika on

2011-01-20T00:53:00.000+02:00

...Uuden soittolistan.

Rakas Maria -listaan pääset tästä. Listalta löytyy uusia ja muutama vanhempikin suosikki, kuvassa yksi uusimmista, ruotsalainen Nina Kinert, joka muuten esiintyy LeBonkissa ke 23.2. Voi kun pääsisi paikalle! Vanhan lempparin Salem Al Fakirin Korjaamon keikalle ke 2.2. on sentään jo lippu, kunpa pari viikkoa menisi pikavauhtia. Myös Joze Gonzalesin luotsaaman Junipin Tavastian keikka lähestyy, päivämäärä on 2.3., ja ikävästi keskiviikko sekin. Kyllä nyt olisi herkkuja tarjolla, kaikki kynnelle kykenevät vaan tikettejä hamstraamaan :)

Listan biisit järkässä:

Rakas Maria - Scandinavian Music Group

Seili - Jenni Vartiainen

Marching Song - Esben and the Witch

Where Are We Going? - Firefox AK

Outside The City - Young Galaxy

I Lost My Heart - Jennie Abrahamson

Always - Junip

Buttons - Sia

Astronaut - Salem Al Fakir

Watch Your Step - Juvelen

Combat Lover - Nina Kinert

Daniel - Bat For Lashes

Lemonade - CocoRosie

Give Us A Little Love - Fallulah

Keep On Walking - Salem Al Fakir

Wings - Nina Kinert

Trains Are Leaving The Yard - Magenta Skycode

Gravity - Jamie Woon

Talvipuutarhaan - Scandinavian Music Group

Swing Your Heartache - Young Galaxy

Nyt palaan sisustussuunnitelmien pariin, suunnitteilla boheemi alusvaateliike huomiseksi. Olen taas ajoissa näiden kouluhommien kanssa. Visio on vahvana päässä, kun vielä saisi sen paperille asti. Eiköhän se taas musiikin ja glögijämien voimalla luonnistu.

Unelmien koteja

2011-01-17T12:46:00.002+02:00

Kävimme toissaviikolla Unelmien koti -näyttelyssä Kansallismuseossa kurkistamassa ihastuttaviin pienoiskoteihin- ja maailmoihin. Näyttely tarjoaa ihmeteltävää, esillä on nukkekoteja ja -kaappeja aina 1800-luvulta nykypäivään asti. Ihan mieletöntä miten kaikista pienimmätkin esineet olivat niin taidokkaasti tehty. Katselemassa oli myös paljon lapsia vanhempiensa kanssa, eräs tyttö totesi huokaisten ihaillessaan monikerroksista prameaa taloa : "Nää on varmaan ollu rikkaita". Perheen pienimmillekin siis riittää varmasti tutkittavaa, osaan taloista oli liitetty myös jonkinlainen arvoitus ratkaistavaksi. Meiltä jäi vielä löytämättä erään tohtorin toinen viulu, täytyy siis vielä palata uudemman kerran. Yksityiskohtia oli niin paljon, ettei niitä kaikkia millään kyennyt sisäistämään yhdellä käynnillä. Näyttely on avoinna 6.11. asti, joten vierailla ehtii helposti vaikka useamminkin. Aion käydä vielä ainakin yhden kerran!

Vuoden ensimmäinen

2011-01-01T13:45:00.001+02:00

Vuosi vaihtui rennosti herkkuja syöden, lautapelejä pelaillen ja joululahjalevyjä sekä äiskän aarteita kuunnellen, h-hetkellä hiippailtiin tietysti skumppalasit kätösissä ulos raketteja ihailemaan.

Aamulla, tai oikeammin iltapäivällä herätessä päässä soi toisen lahjalevyn viimeinen kappale:

Sinänsä sopivasti, sillä huomasin, että telkusta tulee jopa kaksi kyseisen neidon keikkaa, ensimmäinen alkaa ylen kakkoselta 16.10 ja seuraava melkein heti perään Voicelta tasan viideltä. Wink wink siis kaikille Jenniin hurahtaneille!

Nyt taas pelaamaan, yhden matsin ehtii vielä ennen saunaa.

Vuoden viimeinen aamu

2010-12-31T13:23:00.000+02:00

Rauhalliset, hitaat aamut ovat luksusta. Heräsin yksin muiden lähdettyä töihin, laahustin keittiöön, sytyttelin kynttilät ja katoin pöydän, ihan vain itselleni. Valo oli sinistä ja viileää, mutta olo lämpöinen. Mutustelin aamupalaa helposti reilun tunnin, ja kuuntelin toistolla näitä kahta:

Jos Clare Maguire ei ole vielä tuttu, suosittelen tutustumaan. Luulenpa, että kohta nimi onkin yhä useamman huulilla.

Heihei rakas 2010, koettelit toisinaan rajusti, muistelen sinua siitä huolimatta lämmöllä.

Tervetuloa tuntematon, Tervetuloa 2011!

Heilahdellen ja löhöillen

2010-12-27T23:53:00.000+02:00

Toivottavasti teilläkin oli rauhaisa joulu, joulumieltä riittää ainakin täällä vielä vaikka kortti onkin matkannut jo vastaanottajilleen. Saadut kortit puolestaan koristavat makuuhuoneen seinää, voin ihastella niitä sängystä (kuin myös ihanaa kirppislöytöäni), jossa tämä päivä onkin lähes kokonaan vietetty löhöillen. Rentoa musiikkia, suklaata, joululahjakirjoja, villasukkia ja jouluvaloja, niistä on tämä päivä tehty, kuten todennäköisesti muutama seuraavakin. Unohtamatta tietenkään parasta seuraa. Huomenna porokortin uuteen kotiin leffoja katselemaan, taidanpa ottaa joululahjajuustoja mukaan tuhdiksi evääksi, nam. Älä huoli äiti, kyllä niistä riittää uudeksi vuodeksikin :)

Raikkainta minttua

2010-12-14T21:39:00.002+02:00

Pidän usein hieman rönsyilevästä, romanttisen rennosta tyylistä, monesti vähän on kuitenkin todistetusti enemmän. Kate Bosworth ainakin on kuin raikas henkäys Jil Sanderin yksinkertaisessa luomuksessa.

Hitusen tekisi silti mieli lisätä tuohon pikkulaukku, kaulakoru tai vaikka näyttävä sormus... Toisaalta lookin kauneus piilee juuri tuossa vähäeleisyydessä, hiuksia ja meikkiä myöten. Pinkki sävy huulissa riittää kruunaamaan asun. Inspistä tulevaksi kevääksi?

Joulubootsit ja vanha kanala

2010-12-10T13:33:00.000+02:00

Jouluista viikonloppua! Tämä tyttö lähtee kotiin Espooseen ja jättää murheet Kouvolaan.

Tänään kyhnäilyä, huomenna glögeilyä tyttöjen kanssa... ja mitäköhän muuta kivaa sitä keksisi? Ehkäpä sunnuntaikävelyllä voisi eksyä taas tänne. Ihania sisustustuotteita tunnelmallisessa miljöössä, kannattaa poiketa jos on lähettyvillä, tai miksei tulla vähän kauempaakin.

Mäkin oon täällä

2010-12-09T22:30:00.000+02:00

Kun yhä useammalla on paha olla itsensä ja maailman kanssa, vaikuttaa se väistämättä myös siihen, miten otamme toiset huomioon. Voi tuntua mahdottomalta ymmärtää toisen ongelmia, kun itselläkin on vaikeaa. Kaikkea eikä kaikkia ei tarvitse, eikä voikaan ymmärtää, mutta yrittää kannattaa. Itseäkin helpottaa kun ei joudu turhaan kantamaan sisällään ärtymystä toista kohtaan. Meillä kaikilla on suruja ja murheita, ahdistuksia ja pelkoja, kipeitä asioita jotka painavat. Kun muistaa, ettei ole ainut, lohduttaa sekin ehkä edes ihan vähän. Jokainen kokee asiat omalla tavallaan, joten ulkopuolisen silmin huolettomalta vaikuttava elämä voi olla aivan jotain muuta, koskaan ei voi tietää mitä kuoren alla piilee. Varmaa on vain se, että kaikki kamppailevat joskus. Yritettäisiinkö siis ymmärtää toisiamme, kuunnella ennen kuin teemme johtopäätöksiä. Ja jos toinen ei halua puhua, annetaan hänen olla hiljaa, tukeakin voi puhumatta.

Oltaisiin armollisia toisillemme. Ja itsellemme.

Meistä kaikista tuntuu joskus tältä.

Duffelimies

2010-12-08T23:54:00.003+02:00

Jos joululahjatoiveita kysyttäessä en olisi saanut tiukkaa "Ei ainakaan vaatteita" -vastausta, mieli tekisi laittaa poikaystävän joulupakettiin jotain tämän tyylistä...

Tarkennettakoon vielä, en siis tosiaankaan tarkoita reisitaskuhousuja, vaan tuota pehmoisen rentoa duffelineuletakkia. Sopii muuten tuo pehko aika hyvin lookkiin, mutta eiköhän neule toimisi ainakin melkein yhtä hyvin myös lyhythiuksisella ;)

Ei yhtään haittaisi jos neule olisi hieman chunkympi, muutama palmikko voisi olla poikaa.

Tai miestä.

Neule H&M.

Näkymiä korttipajalta

2010-12-06T16:37:00.000+02:00

Taidan puuhailla vielä hetken näiden askartelujen ja piirtelyiden parissa, kohta sitten joulutortut uuniin, glögi lämpiämään ja sohvalle pukuloistoa (toivottavasti) ihailemaan. Tunnelmallista iltaa!

Takkia niskaan!

2010-11-21T19:12:00.001+02:00

Talvella tuntuu, että ulkona liikkuessa näyttää päivästä toiseen samalta, ellei päällystakkeja ole useampi. Ja jos niitä on se yksi tai kaksi, olisi tietysti mahtavaa jos vielä sattuisi pitämään takista, jonka aamulla niskaansa vetää.

Viime talven loputtua vannoin kautta kiven ja kannon hankkivani seuraavaksi talveksi uuden talvitakin, meinasin jopa heittää toisen jo kaapista löytyvistä roskikseen. Noh, onneksi en näin tehnyt, sillä talvihan on taas täällä, ja lompakko ihan yhtä tyhjä kuin viime vuonnakin. Vanhoilla rytkyillä siis mennään, mutta ainahan saa haaveilla. Yllä näkyvät kuvat bongasin viime talvena jostakin, ja edelleen ne ihastuttavat. En haluaisi mustaa, tai muutakaan synkkää, enkä toisaalta mitään räikeääkään, joten vaalea sävy olisi ihanteellinen, kauniit reikäyksityiskohdat ovat aika lailla täydelliset, ja kun mallikin näyttää sopivalta niin tänne yksi tuollainen, kiitos. Ja tuo helma, ah! Taitaa jäädäkin pelkäksi haaveeksi.

Ruususten tanssit

2010-11-20T01:41:00.001+02:00

Disneyn klassikkoanimaatiot tuntuvat sopivan erityisesti juuri joulunaikaan, jolloin lapsenmielisyys ottaa ainakin minusta normaaliakin suuremman vallan. Kun sukeltaa tuttuun taikuuden ja onnellisten loppujen satumaailmaan on paluu lapsuuden jouluihin taattu.

Perjantai-ilta Kouvolassa sujuikin taianomaisissa tunnelmissa, illan elokuvana oli nimittäin ihana Prinsessa Ruusunen jota fiilisteltiin ystävän sohvalla glögin, pipareiden ja suklaan kera, kynttilöiden palaessa tottakai. Ikkunan takana ihastutti valaistu joulupuu, kuin sisustuksen jatkeena se hehkui tunnelmaa sisälle asti. Keskustassa asumisen hyviä puolia! Voisikohan kaupungin toimesta laittaa jouluvalot myös tuohon minun ikkunastani avautuvaan pikku puistoon, voihan?

Ruususen ekstroista löytyi hieman yllättäen illan paras ohjelmanumero, nimittäin Ruususen ihana tanssipeli. Kyllä, siinä sitä kuulkaa sitten leikittiin prinsessoja ja opeteltiin valssin askelia kuvitteellisten prinssien viedessä! Ruusunen ohjeisti ottamaan vasemmalla kädellä kainosti puvun helmasta kiinni, onneksi päällä oli liehuneule. Liihoiteltiin yhtäkkiä tanssisaliksi muuntuneessa olkkarissa yks kaks kol, yks kaks kol, yks kaks kol...

Valssina tietysti tämä

Nyt kauneusunille. Toivottavasti herään ilman prinssin suudelmaakin, joudun nimittäin odottamaan vielä ensi viikonloppuun.

Uutta korviin

2010-11-16T12:59:00.001+02:00

Kaksi taidokasta artistia ovat hiljattain julkaisseet uutta musiikkia, kukin omilla tahoillaan.

Brittiläisen Adelen sinkku Rolling in the deep koukutti ainakin minut välittömästi, neidon voimakas, sielukas ääni vaan soljuu niin kauniisti tällaisissa rytmikkäämmissä biiseissäkin. Uutta albumia voi odotella ilmestyväksi heti ensi vuoden puolella.

Ruotsalaisen Lykke Lin uusin julkaisu taas on tanssittava Get me, jonka b-puolelta löytyy herkkä Paris blue. Toimii, toimii!

Tähtiin kirjoitettua

2010-11-15T19:09:00.001+02:00

Hyvät uutiset kulkevat onneksi vähintäänkin yhtä nopeasti kuin huonot. Tulevaisuutta voi turhaan yrittää ennustaa, mutta helpointa on vain toivoa parasta, monesti se toimii!

Muotiraamattu Vogue yrittää kuitenkin ennustaa tyylitulevaisuuttamme. Brittiversion joulukuun numeron teemana ovat tähdet, kaikissa muodoissaan, ja mukana on luonnollisesti myös tyylihoroskooppi. Hauskojahan tuollaiset ovat, mutta lehden parasta antia edustaa ehdottomasti tämä sadunomainen editoriaali, jossa jokainen tähtimerkki on saanut oman, taidokkaan tulkintansa.

Vogue Star Signs kuvauksen toteutti aviopari Tim Gut ja Shona Heath, jotka inspiroituivat muunmuassa Salvador Dalin surrealismista, sekä 20- ja 30-lukujen piirretyistä kansikuvista. Tulos on ihastuttava, kuvat vievät mukanaan jonnekin rinnakkaiseen maailmaan, jossa kaikki on hieman hullunkurista, mutta niin herkän kaunista. Tällaisia toivoisi näkevän enemmän!

Olen tuijottanut kuvia yhä uudelleen ja uudelleen, niistä tuntuu aina löytyvän jotain uutta. Kaksosella on muuten täydellinen sävy kynsissä. Ehkä minun skorpparina pitäisi kuitenkin kokeilla syvänpunaista samettia? Mietitään, mietitään.

Kuvat kaikista tähtimerkeistä löytyvät mm. täältä.

Kaikille murusille

2010-10-28T15:24:00.002+03:00

Päässäni on jo parin viikon ajan soinut tauotta Sian My Love, ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla silmät sulkiessa. Vaikka kappale mielettömän kaunis onkin, enkä toki ole siihen vielä kyllästynyt, on ihan kiva saada nauttia välillä myös vaihtelusta. Siksi iloitsen kovasti tästä uudesta tulokkaasta päänsisäisessä soittolistassani...

Haikeita raukeita fiiliksiä molemmissa, mutta eikö ne vaan sovikin näihin harmaisiin päiviin ja pimeisiin öihin. Huulille teekuppi tai miksei punaviinilasillinenkin.

Huomenna heilutaankin sitten ihan toisissa tunnelmissa, kertakaikkiaan mahtava viikonloppu tulossa. Toivottavasti kaikilla muillakin!

Kirjat kertovat

2010-10-11T01:54:00.008+03:00

Törmäsin hauskaan haasteeseen täällä, ja kopioin sen häikälemättä itselleni, olihan se kuin luotu minulle. Seuraavaksi pitääkin varmaan kysellä levyhyllyltä, tällä kertaa totuuden torvena sai siis toimia kirjahylly.

Satunnaisia kysymyksiä, vastaukset valitaan kirjojen selkämyksistä.

1. Oletko mies vai nainen?

Emma

2. Kuvaile itseäsi?

Suuri hupsu

3. Kuinka voit?

Välttämätön hulluus

4. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi?

Huviretki painajaisiin

5. Mihin haluaisit matkustaa?

Maa ja taivas

6. Kuvaile parasta ystävääsi?

Oman elämänsä sankari

7. Mikä on lempivärisi?

Tuulen varjo

8. Millainen sää nyt on?

Sokaiseva pimeys

9. Mikä on paras vuorokauden aika?

Joulua!

10. Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?

31 biisiä

11. Päivän mietelause.

Minun kansani, minun rakkaani

12. Millainen on parisuhteesi?

Kun olen luonasi

13. Mitä elämä sinulle merkitsee?

Kiehtova satumaailma

14. Minkä neuvon tahtoisit antaa?

Armo

15. Miten tahtoisit kuolla?

The Melancholy death of Oyster Boy

16. Mottosi?

Mamma hoitaa hommat

Paljastuksia voisi ryhtyä analysoimaan tarkemminkin, kertooko kirjahylly todella lukijastaan, ja onko kirjoja uskominen ynnä muuta, mutta koska on jo myöhä, aivan liian myöhä, käyn laiskasti nukkumaan ja jätän päätelmät teille.

Utelias kun olen, haastan kuitenkin kaikki halukkaat kokeilemaan samaa, blogittomatkin, tuloksia voi kirjata vaikka kommenttiboksiin. Avartavia hetkiä kirjahyllyn äärellä!

Ihan pitsissä

2010-10-06T15:03:00.000+03:00

Olivia Palermo pitsiunelmassa.

Retki

2010-09-30T00:48:00.000+03:00

Vapaan keskiviikon ja ihanan syyssään kunniaksi tein pienen retken. Ihan lähellä, mutta kuitenkin tarpeeksi kaukana.

Vaikka museokorttelissa oltiinkin, en käynyt tällä kertaa näyttelyissä, kävelin vailla suurempaa suunnitelmaa ja nautin maisemista. Täytyy jättää jotain seuraavaksi kerraksikin. Pienessä Onnenkukko -puodissa tosin kävin ja nappasin mukaani pari viisain miettein ja suloisin kuvin varustettua postikorttia.

Auringonsäteiden häikäistessä oli niin raukea tunnelma, että melkein hetkeksi unohdin olevani Kouvolassa.

Tuonne palaamme siis varmasti uudestaan.

Ensin kuitenkin huomenna kotiin Espooseen, joku joutuu taas vähän liian kovaa rutistavan ja vähän liian tiiviisti kyhnäävän halipulaisen käsittelyyn. Eikö kouluissa ja työpaikoilla voitaisi ottaa rutiiniksi vaikka aamuhalit? Helpottaisi kovasti tällaista yksinäistä opiskelijaa. Laitetaanko adressi pystyyn? ;)

Laiskan Kuningattaren Piiras

2010-09-23T23:25:00.003+03:00

Viime lauantaina yksinäinen vatsani suorastaan huusi omppupiirakkaa. Ajattelin käyttää mökillä kokeiltua, helppoa ja maukkaaksi todettua ohjetta joka löydettiin täältä (jopa appiukko, joka ei kuulemma tykkää omenapiirakasta, kehui tätä). Mökillä piiraasta jäi maito pois. Kirjoitin reseptin paperille, ja tekovaiheessa huomattiin, että vaikka ohjeistuksessa luki "lisää maito", ei sitä aineslistassa näkynyt. Poikaystävä muisteli määrän olleen kaksi desiä, mutta koska taikina oli jo hurjan juoksevaa, jätin maidon suosiolla pois. Ja hyvä näin, oikea määrähän oli siis kaksi ruokalusikallista :) Hyvää tuli myös maidotta!

Päätin siis hyödyntää iisiä ohjetta uudestaan. Taikinaan sekoittelin vehnäjauhojen uupuessa sämpyläjauhoseosta. Maitoa ei jääkapistani löydy juuri koskaan, paitsi ehkä joskus vaateliaiden vieraiden jäljiltä, joten korvasin sen vedellä. Mitäköhän tästäkin tulee... ajattelin. Taikinan ollessa valmis, iski leipuriin laiskuus, omenoiden kuoriminen ja pilkkominen tuntui aivan liian aikaa, ja voimia vievältä puuhalta, olihan kellokin jo melkein kymmenen illalla ja ystävältä lainattu Amelie houkutteli katsomaan... Noh, onneksi oli nopeampiakin vaihtoehtoja, kaivoin pakkasesta marjoja ja kippasin mustikat ja vadelmat vuokaan taikinan päälle.

Ei siis ihan omppupiirakkaa tällä kertaa, mutta ihan hirmuhyvää oli tämäkin. Pystytkö muka vastustamaan?

Laiskan Kuningattaren Piiras

1,5 dl juoksevaa margariinia

1,5 dl sokeria

2 munaa

2,5 dl sämpyläjauhoseosta

1 tl leivinjauhetta

2 rkl vettä

Päälle:

mustikoita

vadelmia

sokeria

Voitele piirakkavuoka. Sekoita rasva ja sokeri, lisää munat, jauhoseos ja vesi. Sekoita tasaiseksi. Kaada vuokaan ja ripottele marjat päälle. Paista 175 asteessa noin puoli tuntia. Herkuttele vaniljajäätelön kera.

Nam!

Tuotos oli ihanan mehevä ja sämpyläjauhojen rouheet toivat kivaa rakennetta kuohkeaan taikinaan. Ja niin helppoa! Seuraavana päivänä piirakka oli muuten vielä parempaa, kannattaa siis jättää vähän myös huomiselle, jos vain malttaa ;)

Tänäkin víikonloppuna leivotaan, se on päätetty. Ja tällä kertaa ihan seurassa!

Oh, it must be love

2010-09-06T01:23:00.003+03:00

"Let me tell you now

I got a feeling, I feel so strange

Everything about me seems to have changed

Step by step, I got a brand new walk

I even sound sweeter when I talk

Let me tell you now

I've never felt like this before

Somethings got a hold on me that won't let go

I believe I'd die if only I could

I feel so strange, but I sure feel good

Let me tell you now

My heart feels heavy, my feet feel light

I shake all over, but I feel alright

I never felt like this before

Somethings got a hold on me that won't let go

I never thought it could happen to me

Got me heavy when I'm in misery

I never thought it could be this way

Love's sure gonna put a hurting on me

Oh, it must be love"

Etta Jamesin svengaavaa klassikkoa versioi tulevassa Burlesque -elokuvassa Christina Aguilera.

Svengaa tämäkin.

Vielä itseni cocoan

2010-08-26T20:00:00.000+03:00

Mikä on, kun tekisi mieli vain nukkua, tai vähintäänkin maata peiton alla katselemassa leffoja, on ihanaa tirkistellä toisten (kuvitteellista) elämää, kun ei aina oikein jaksa elää omaansa. Voi matkustaa minne tahansa, ilman, että fyysisesti liikkuu mihinkään, uppoutua tarinaan ja vain lipua mukana. Tukka likaisena, yöpuvussa, villasukat jalassa.

Syksyhän se. Muunmuassa.

Kuluneen viikon aikana onkin ehditty katsella porukalla muutama elokuva, joista ehdottomana suosikkinani niin aiheeltaan, tunnelmaltaan, kuin näyttelijöiltäänkin, Audrey Tautoun tähdittämä Coco Avant Chanel, josta yllä näkyvät kuvatkin on napattu. Leffa oli tarkoitus käydä aikoinaan katsastamassa valkokankaalta, mutta ehkä onni, etten syystä tai toisesta näin tehnyt, sillä nyt miljöö oli täydellinen juuri tämän elokuvan katselemiseen: uuden ystävän ihana koti, pullollaan toinen toistaan kauniimpia tavaroita sekä horjuvia lehtipinoja. Mikäs sen parempaa, kuin istua sohvalla suuri huivi peittonaan, teekuppi käsiä lämmittämässä, haalean alkusyksyn häilyessä ikkunan takana, viileyttä jo ilmassa.

Lupaan, että huomenna taas jaksan.
Ainakin yritän.

Poikamiehen ostoslista

2010-08-17T21:00:00.002+03:00

Lauantaina rapun edessä silmiin osui kirjoitusta kuraisella paperilla, tottahan toki löytöä piti kumartua tutkimaan hieman lähempää...

Olutta, partateriä, tupakkia, nuudelia... First things first!

Mikä aarre! Vieläkin hekotuttaa, myönnetään.

Pikkujutut on parhaita.

Tyyntä ennen myrskyä

2010-08-09T00:20:00.001+03:00

Lauantai-illalla Pihlajasaaren paluulautalla istuessa ilma oli vielä rauhallinen, joskin harmaa ja utuinen, ehkä odottavakin.

Odotusta kestikin myöhään seuraavaan iltaan asti, ulkona oli outoa valoa, joka värjäsi kaiken kellertäväksi. Seuraavaksi tuli pimeys, lopulta koko suuri taivas repesi.

Toisinaan tekee hyvää seistä hetki rakkaan vierellä parvekkeella sateen roiskuessa mykistyneille kasvoille, ihmetellä äreänä pauhaavaa ukkosmyrskyä, ja tuntea itsensä pieneksi, niin pieneksi.

One to watch

2010-08-07T10:06:00.001+03:00

Tämä täytyy nähdä. Uskon sokeasti, ettei kyseessä ole vain taas yksi popparin tähdittämä elokuva kiltistä pikkukaupungin tytöstä, joka lähtee suureen maailmaan luomaan uraa pahassa showbisneksessä.

Ja jos onkin, kieltäydyn välittämästä.

Kesänaamion illuusio

2010-08-04T14:59:00.001+03:00

Kesäpukeutumiseni on ollut huoletonta ja rentoa tyttömäisillä vivahteilla, kuten Jessica Alban lomalookissa yllä. Hattu vain puuttuu, niin olisi selvitty monesta laiskasta hiuspäivästä välillä jollain muullakin, kuin otsatukka-pinnillä-taakse-hiukset-sotkuiselle-sykerölle-rutiinilla. Ehkä ensi kesäksi?

Aurinkolasit ovat lomalla myös oiva pelastus, kun ei tarvitse murehtia meikistä, vaan voi piiloutua hauskojen kehyksien taakse. Olen huomannut, että lasit päässä myös kuvittelen voivani tuijotella junassa vastapäätä istuvia, tai kadulla vastaantulevia ihmisparkoja ilman että he näkevät katsettani. Harmi vain, että todellisuudessa linssini ovat hennon ruskeat, eivätkä siis naamioitumiseen soveltuvan mustat. Anteeksi siis kaikille, en tietenkään tuijottaisi, jos tietäisin teidän huomaavan.

Tänään olisi tarkoitus vaihtaa lomailukuteet puoli vuotta käyttöä odottaneeseen pikkumustaan ja korkkareihin.

Tanssilattiat, beware!

Olkoon niin, laulu ei vie mua taivaisiin

2010-07-20T22:38:00.003+03:00

Kyllä se vaan voi viedä.

Jos ei aivan taivaisiin, niin ainakin lukemattomiin eri tunnelmiin.

Viime viikot olemme saaneet elää kirjaimellisesti helteisissä fiiliksissä, joten luonnollisestikin myös haaveilemani hellesoittolista on ollut työn alla. Lista haki tunnelmaansa harvinaisen kauan, biisejä tuli ja meni, ja kappaleet myös vaihtoivat paikkaa vielä aivan viime hetkiin asti. Oikean järjestyksen löytäminen on kuulkaas hankalaa!

Listasta tuli lopulta letkeä, rakkaudentäytteinen hyvän olon kimara, suuri osa kappaleista on jo aivan puhki kulutettuja lallatuksia, juurikin sopivaa kuunneltavaa helteen pehmentämälle päälle. Jotkut melodiat ja biitit vain kuuluvat kesään, ja vievät kuulijan mukanaan ainakin hitusen lähemmäksi aurinkoa vaikka kesken loskaista ja räntäsateista koulumatkaa.

Summertimes -lista sisältää seuraavat renkutukset:

Hollywood - Rufus & Chaka Khan

Cruisin' - D'Angelo

Whoops Now - Janet Jackson

Monday Morning - Christina Aguilera

Summertime - DJ Jazzy Jeff & The Fresh Prince

Hypin, Hypin - Maria Gasolina

Nuoret Siivet - Reino & The Rhinos

Island Girl (Soul Calypso Version by Stainless Pancake feat. Emma Salokoski) - Don Johnson Big Band

Sandcastle Disco - Solange

Rock Wit U (Awww Baby) - Ashanti

All Day Love Affair - Cee-Lo

Lovely Day - Bill Withers

No Other Love - John Legend feat. Estelle

I Got You Babe - UB40, Chrissie Hynde

Take Me Over - Stephanie McKay

I'd Like To - Corinne Bailey Rae

Diggin' On You - TLC

It Was A Good Day - Ice Cube

Daydreamin' (feat Jill Scott) - Lupe Fiasco

Don't Take It Too Hard - Tuomo

Everybody - Anthony Hamilton

Tell Me What We're Gonna Do Now - Joss Stone, Common

When We Get By - D'Angelo

Honey - Erykah Badu

My Love Is Your Love - Whitney Houston

Intoxication - Gentleman

Eleutheria - Lenny Kravitz

Taistelun Arvoinen - Soul Captain Band

Turn Your Lights Down Low - Lauryn Hill, Bob Marley & The Wailers

Summer Breeze - The Isley Brothers

Toivotan listan myötä kuumaa, hiekkaista ja tietysti rakkaudentäyteistä alkanutta viikkoa. Itse en taida kyetä enää tällä viikolla kuuntelemaan yhtäkään noista (paitsi ehkä otsikossakin lainattua Nuoret Siivet -biisiä, ehdoton uusi suosikki), niin ahkerasti olen nyt helteitä luukuttanut, että tulee pikkuhiljaa jo korvista ulos. Tai siis sisään. Vai miten se nyt meni? Joka tapauksessa, ehkäpä jollekin muulle se aiheuttaa vielä kylmien väreiden sijaan positiivisia väristyksiä :)

Poikaystävän lähdettyä loman aloitus -oluelle, en näe muita vaihtoehtoja kuin suunnata romantiikannälässäni Pariisiin, kesäkämpän etuihin lukeutuvasta leffakokoelmasta löytyi Rakkautta ennen auringonlaskua. Suosittelen. Evääksi nektariini ja jääkaappikylmää sitruunavettä, kulkuvälineenä sohva.

Päivä bussissa, niin ja vähän Fiskarsissakin

2010-06-01T18:56:00.006+03:00

Eilen aamulla kahdeksan aikaan lähdimme unenpöpperöisinä aurinkoisesta Kouvolasta kohti puolipilvistä Fiskarsin Ruukkia. Olin suunnitellut kesäreissua alueelle jo viime kesän pikaisesta läpiajosta saakka, joten kun kuulin, että koulun kautta olisi mahdollisuus retkelle päästä, olin luonnollisestikin haltioissani. Jotenkin onnistuin ajattelemaan, että eihän matkakaan pitkä ole, kunnes tajusin että eihän se olekaan, meiltä kotoa Espoosta nimittäin. Täältä Kouvolasta käsin matka taukoineen kestikin sitten reilusti yli kolme tuntia yhteen suuntaan... Hupsista.

Matka kului onneksi suhteellisen sutjakasti, ja perillä odottaneet upeat, vehreät

maisemat palkitsivat puutuneista pepuista ja jäsenistä kärsineet reissaajat.

Bää-bää.

Juustokakku oli i-ha-naa.

Sisätilatkin huokuivat vanhaa aikaa.

Harmikseni emme ehtineet katsastaa kuin aivan pienen palan alueesta. Historiallisestikin merkittävällä alueella olisi niin paljon tarjottavaa, katseltavaa ja aistittavaa riittäisi helposti koko päiväksi. En tiedä kenen idea oli lähteä noinkin kauas kouluretkelle, mielestäni olisi ehkä ollut kannattavampaa suunnata jonnekin hieman lähempänä sijaitsevaan kohteeseen, jossa olisi rauhassa ehtinyt kierrellä, sen sijaan, että bussissa kököttämiseen käytettiin noin seitsemän tuntia, ja perillä aikaa oli vain säälittävät pari tuntia. Mikä ei siis riittänyt mihinkään. Kameran akkukin meni loppumaan kesken!

Ehdimme sentään käydä kahdessa näyttelyssä, Puun syy! ja Salaisuus, joista erityisesti jälkimmäinen ihastutti kovasti. Näyttely oli juuri niin salaperäisen lumoava ja tunnelmallinen, kuin nimi antaa toivoa.

Uutta, koko päivän kestävää reissua kehiin kuitenkin siis mahdollisimman pian. Toiveena olisi nimenomaan heinäkuu, jolloin keraamikko Karin Widnäsin kodin ovet aukeavat joka päivä yleisölle, Kotona -näyttelyn puitteissa. Katsotaan onnistuuko autokyyti tuolloin :)

Tarkempia tietoja alueesta sekä sen näyttelyistä ja tapahtumista löydät täältä.

Ps. Kesäkuun eka! Tänään! Whoa!

And the winner is

2010-05-30T02:56:00.001+03:00

...tai olisi pitänyt olla.

Ihka oikea artisti ja ihan oikeasti toimiva biisi Euroviisuissa?

Tai hei, edes tää?

Kun ei niin ei.

Nyyh.

My tears don't show, but oh honey they flow

2010-05-29T21:27:00.000+03:00

Ohhoh. Kuinka uuvuttavaa syöminen, sohvalla löhöäminen, syöminen, saunominen, joutavien juttelu ja taas syöminen voikaan olla. Oon ihan poikki, mutta hyvällä tavalla. Sillä tavalla raukeena.

Ja toiset ne vaan jaksaa pestä vessoja, istutella persiljoja, juoksennella kaupungilla, kokkailla, metsästää koulukirjoja... Ja mitä muuta? Mä oon tästä pelkästä passattavana olemisesta jo aivan töttöröö.

Tööttinä voin onneksi huokaista helpotuksesta, että lauantai-illan ohjelmana on ainoastaan yksinäinen viisukatsomo peiton alla, kai se pää pitää ottaa sieltä alta kuitenkin näkyviin, että jotain näkeekin. Eväänä suolakeksit valkohomejuuston kera. Ainiin ja päivän syömingeistä yli jäänyttä kääretorttua ja pullaa. Ainiin ja kakkua kans.

Viitsisiköhän tässä ottaa vielä torkut ennen illan koitosta?

Mmmmm.

Päivän biisinä jotain aivan muuta kuin Euroviisuja.

On muuten hiano viteo. Nii ja piisi.

(Googletelluissa kuvissa itse artisti, Diane Birch)

Tortorella

2010-05-28T22:43:00.003+03:00

En varsinaisesti rakasta siivoamista, vaikka siistiä, kaunista kotia rakastankin. Siivoamisen ohessa, sen päätteeksi, tai välillä ihan vaan sen sijasta, nautin kuitenkin kaikesta pikku piipertämisestä, tavaroiden asettelusta ja ihan mistä tahansa elinympäristöä vähänkin kaunistavasta puuhasta. Siivoamisessa pitäisi kai olla kyse puhtaudesta, minulle sillä sattuu olemaan ennen kaikkea esteettinen merkitys. Toki puhtaus on tärkeää, mutta vaikka kuinka tuoksuisi mäntysaippualta, ei se lohduta jos pöydät notkuvat paperipinoista ja lattiat ja tuolin selkämykset vaatekasoista.

Kaunis ympäristö = levollinen, inspiroitunut mieli.

Kasoista kaunistukseksi. Tosin monta sotkuista pinoa ja paikaltaan karannutta tavaraa jäi vielä kiusaamaan, mutta eihän sitä voi kaikkea millään jaksaa, eihän? Näin siinä käy kun eksyy niille luvattomille harhapoluille. Pitäisi varmaan oppia pysymään suunnitelmassa ja priorisoimaan, haahuilu kun vaan on niin paljon mukavampaa.

Nyt Rakkautta ja Tupakkia, illan elokuvana siis (ainakin) John "Tortorella" Turturron kirjoittama ja ohjaama iloittelu!

Hempeitä todisteita

2010-05-28T03:24:00.001+03:00

Kun rakkaasi soittaa, kaadat intoillessasi mehulasin sänkyyn

Rakas ostaa kesäkotiinne haluamasi suihkuverhon

Kipeänä ollessasi rakas tuo jätskiä

Haluaisit soittaa aina ne kaikki parhaat biisit rakkaallesi

Rakas tietää pelkän levynkannen perusteella onko musa mielestäsi hyvää

Siitä kai sen tietää.

(kuva theselby)

Rainy days

2010-05-27T01:46:00.000+03:00

Blogi on pitänyt hieman taukoa monestakin syystä, ja samalla ei oikein mistään syystä.

Nyt kuitenkin sateen inspiroimana (tai lannistamana) aloin väsäämään soittolistaa, Sadepäivän Soundtrack, olkaa niin hyvät.

Niille, joilta Spotify vielä uupuu, seuraa tottakai biisilista

Past Mistake - Tricky

Lightning Strikes - Jay-Jay Johanson

Over Our Heads - Zero 7

Your Town - Laleh

Almost Pretty - The Perishers

Remain - Jose Gonzales

Now At Last - Feist

Revelry - Kings Of Leon

Devils In The Doorway - Martin & James

Run - Snow Patrol

Come With Me - Maia Hirasawa, Nicolai Dunger

Stop Complaining - Skye

How To Disappear Completely - Radiohead

Jackie's Strenght - Tori Amos

Pray For Rain - Massive Attack

The Closing Of The Doors - Roisin Murphy

Sleeping Pills - Suede

First Song For B - Devendra Banhart

Falling Slowly - Glen Hansard

Carraria Via - Jettie

Many Of Horror - Biffy Clyro

All The Way To New York City - Rosie Thomas

***

Kunpa pian olisi aihetta hellelistan tekoon.

Mä ja mä

2010-03-28T22:47:00.003+03:00

Kuka myöntää lähettäneensä mulle positiivisia viboja?

Aamun teehetki.

Kuka oletkaan, kiitos, kiitos, KIITOS. Sen verran leppoisan mukavissa tunnelmissa on viikonloppu sujunut. Perjantai oli pahoistakin pahin, mutta lauantaihin herättyäni oli fiilis jo aivan toinen, kaikki on vähän hymyilyttänyt. Olen viettänyt yksinäistä viikonloppua Kouvolassa, ja täytyy sanoa, että oikein hyvää seuraa olen ollut!

Tarkoituksena oli puuhata mahdollisimman paljon kouluhommia (sekä edistyä erään pyöreitä täyttävän rakkaan syntymäpäivälahjan tekemisessä, sshhh) ja jonkin verran olenkin saanut aikaiseksi näiden parissa. Olen myös siivoillut, tiskannut, kokkaillut ja leiponut, ja ihan totta nauttinut jopa noista kahdesta ensimmäisestä.

Illan hennosti suklaantuoksuinen suihkuhetki.

Parhaita ovat kuitenkin olleet epäilemättä ne joutilaat hetket, jotka olen voinut käyttää loikoiluun, lukemiseen, teen juontiin, leffan katsomiseen, piirtelyyn, kynttilöiden polttamiseen ja vanhojen, rakkaiden levyjen fiilistelyyn.

Juurikin sitä, mitä tarvitsin.

Aikaa ihan vaan mun seurassa.

***

(Huomenna se pyöreitä täyttävä tulee tänne! <3)

This way

2010-03-25T20:17:00.001+02:00

Koulusta kotiin kävellessä silmäni ja tennarini ilahtuivat kovasti kotikadullani pilkottavasta pienestä, kuivasta, nuolenmuotoisesta asfalttipläntistä.

Harmi vain, että nuoli osoitti väärään suuntaan, ja kotiin piti kömpiä tätä polkua...

Kyllä, tuolla syvällä, syvällä kinoksissa kulkee polku.

Sisäpihalla näytti sitten tältä...

Oi kevät, saavu jo.

Hautajaistunnelmia (Yes I can can)

2010-03-25T01:39:00.002+02:00

Ei, kukaan ei ole kuollut, enkä ole masentunut.

Sen sijaan opiskelen kuitenkin hautajaisista kaiken, perinteistä pukeutumiskoodeihin. How fun! Joudun nimittäin huomenna pitämään esitelmän aiheesta tilannepukeutumisen kurssilla. No, itsepähän aiheeni valitsin, ykkösvaihtoehtoni olisi ollut epäilemättä häät, mutta koska hääsuunnittelijan urasta haaveileva luokkakamu yllättäen oli jo ehtinyt napata aiheen, päädyin näinkin vakavamieliseen vaihtoehtoon.

Aihe on itseasiassa mielestäni ihan oikeasti mielenkiintoinen, ja voittaa mennen tullen myös jäljellä olevista vaihtoehdoista 30-, 40-, 50-, ym- syntymäpäivät (En edelleenkään ymmärrä kuinka syntymäpäiväjuhlista voi tehdä yleispätevän katsauksen, tarjoilut, pukeutumiset ja muut huomioon otettavat seikat ovat kuitenkin aina niin yksilöllisiä. Ja aihe kun ei edes ollut pelkkä "syntymäpäivät", vaan kaikki pyöreät iät olivat erikseen. Häh? Ehkäpä kaikki selkenee jos joku pitää aiheesta esityksen huomenna).

***

Näiltä tyypeiltä löytyy muuten elämäniloa vaikka muille jakaa.

Loistava dokumentti, suosittelen lämpimästi!

Kuorolaiset lauloivat mm. tämän

When your heart is in the city

2010-03-18T16:00:00.003+02:00

Vähintään kerran kuussa havahdun siihen, että olo on ihan kipeä. Pää painaa, on vuorotellen väreilevän kylmä ja hehkuvan kuuma, ei jaksaisi istua eikä seistä. Kaikki ärsyttää ja harmittaa. Ja välillä itkettääkin.

Kaikki naiset varmaan tietävät mistä on kyse. Vaikka olo tulee aina uudestaan, en ole vieläkään ehtinyt tähän tottua. Tai vaikka tottunut ehkä olenkin, niin siedä silti en, aina se on vaan yhtä inhottavaa. Nytkään en ole edes pystynyt nukkumaan muutamana yönä, sekös vielä kohentaa oloa entisestään.

On se niin ihanaa olla nainen.

Eilen kävin kampaajalla, ja olin ensin ihan järkyttynyt tuloksesta. Lähdin sieltä juurikin kammoamani mummokypärä päässäni. Kuka nuori ihminen haluaisi hiustensa kammattavan niin, en vaan voi ymmärtää! Naureskelinkin, että nyt minusta sitten tuli aikuinen, täytyypä ilmeisesti alkaa käyttäytyäkin sen mukaisesti. Seuraavalla hetkellä tosin jo itketti ja teki mieli heittäytyä keskellä Kouvolan keskustaa maahan huutamaan ja potkimaan. Onneksi kysessä oli suurimmaksi osaksi vain klassinen kampaamokäynnin jälkeinen ensireaktio, joka johtuu tosiaan siitä, että kampaaja on mennyt laittamaan ne omat rakkaat hiukset aivan väärällä tavalla. Kotona suihkun jälkeen helpotti jo vähän, sain pestyä mummotukan pois. Vieläkään ei silti peilikuvan kanssa ihan sovussa olla, vaan välttely ja mökötys jatkuu edelleen.

Ajattelin nyt ihan oman hölmön pienen mieleni piristykseksi listata hieman asioita, joita ajattelemalla vältyn ainakin siltä kaikista pahimmalta hermoromahdukselta.

Koti. Huomenna pääsee.
Hani.
Lauantaina Burton & Johnny "ai kuka se on" Depp (kuvitelkaa, on olemassa ihmisiä jotka eivät tunne Johnnya, poor things!), äiskän kanssa.
Musiikki. Musiikki. Musiikki. Parantaa kaiken.
Haastattelu työssäoppimispaikkaan maanantaina. Sormet ja varpaat ristissä.
Viime viikonloppu.
Kuiva, lumeton asfaltti.
Kuivat tennarit.
Koko ajan lisääntyvä valo ja lämpö.
Talviunilta kaivetut aurinkolasit.
Hyvät kirjat (itsellä on kyllä samat kaksi kirjaa olleet kesken jo ihan luvattoman kauan...)
Lukuisat lehtipinot jotka odottavat edelleen kiireetöntä lukijaa.

Kuppi vilukissateetä.
Suklaamunat!
Suklaan uupuessa kulhollinen kaakaojogurttia (maustamatonta jogurttia ja iso kasa kaakaojauhetta, ja kukaan ei nyt siellä sano mitään. On se jauho parempaa näin kuin raakana).

***

Pienet on ilot mulla, mutta niistä kai se elämä koostuu :)

Hey now, hey now, hey now

2010-03-16T22:42:00.000+02:00

Jos tästä ei tule hyvälle mielelle, niin ei mistään.

Se tarttuu!

Taitavia heppuja.

***

Tässä vielä originaali

Nyt tuli koti-ikävä.

Girls, girls, girls

2010-03-16T02:20:00.002+02:00

Tänään tehtiin ensimmäisílle naisasiakkaille väri- ja vartaloanalyysit. Oli täysin eri asia palvella opiskelijapoitsuja kuin aikuisia naisia, joilla selvästi oli odotuksia ja omia mielipiteitäkin tuloksista. Jännitti, kun piti tehdä meikki ja kaikki, mutta hyvin meni. Seuraava asiakas tulee ensi viikolla, ja silloin menee varmasti jo taas helpommin, pikkuhiljaa sitä tekemällä oppii.

Koulun jälkeen olenkin istunut koko illan, ja näköjään myös puoli yötä, kone sylissä. Innostuin kokoamaan soittolistaa ystävälle, joka kertoi Ipodinsa vallanneen lähes täysin miesartistit. Tasapuolisuuden nimissä kokosin muutamia naisten laulamia biisejä, saa nähdä pääseekö mikään niistä soittimeen asti :) Tuomiota odotellessa.

Murut

2010-03-12T14:08:00.003+02:00

Aurinko paistaa ja olo on mitä mainioin. Saan kohta kaksi murua viikonloppuvieraiksi tänne Kouvolaan, rakas ystäväni saapuu karvakamunsa kanssa ihan piakkoin junalla Helsingistä. Tätä on odotettu. Ihana, letkeä viikonloppu, ohjelmaksi riittää syöminen, punkun maistelu, lörpöttely ja ulkoilu, mitä sitä muuta kaipaamaankaan, parhaassa seurassa voi vain olla!

Nyt supersiivous, aikaa vain reilu tunti, o-ou. Kun Ms. Monae säestää, on pakko ottaa myös muutama tanssiaskel ;)

Janellen uusi levy tulossa keväämmällä, jei!

Ihanaa & Rentouttavaa viikonloppua kaikille muillekin muruille!

Ooh, Michelle!

2010-03-12T00:08:00.003+02:00

Olen koko ikäni haaveillut paksuista, pitkistä hiuksista. Pienestä tytöstä asti olen nähnyt säännöllisin väliajoin unia kiiltävistä, lainehtelevista, puoleen selkään ulottuvista kutreista. Kuinka inhottavaa onkaan herätä ihanasta unesta ja haparoida omia haituvia, niitä muutamaa jotka päässä sojottavat. Murskaava pettymys tuntuu ihan vatsanpohjassa, se olikin vain unta. Taas. Kadehdin kaikkia upeahiuksisia naisia, ja miehiäkin, ja joo, lapsillakin on yleensä paksummat hiukset kuin mulla. Nyyh. Minulta on turha odottaa sympatiaa ihmisille, jotka valittavat liian paksuista hiuksistaan, en yksinkertaisesti suostu ymmärtämään sellaista käsitettä. Jos jollakin on ylimääräistä, lahjoitukset voi lähettää tähän suuntaan, kiitos!

Vaikka haaveilenkin unelmahiuksistani edelleen, ja tulen aivan varmasti aina haaveilemaankin, olen jo jokin aikaa sitten hyväksynyt tylyn tosiasian, niin hyvin kuin nyt kukaan haituvapää voi kohtalonsa koskaan hyväksyä, että pitkiä, terveitä hiuksia en vain koskaan tule saamaan. Niin epäreilua kuin se onkin, hiukseni tulevat aina olemaan hiirenhännän ohuet, byäääh. Noh, tunnepuoli ei ehkä ole vielä ihan sinut asian kanssa, mutta järki sentään sanoo näin. Se on jo alku! Jos haluan kuontaloni näyttävän edes suhteellisen inhimilliseltä, on se pidettävä lyhyenä.

Nyt hiukset ovat taas ehtineet kasvaa jo polkkapituuteen, mikä onkin pisin varteenotettava pituus minulle, mutta koska en ole käynyt kampaajalla en edes kehtaa sanoa kuinka pitkään aikaan, on hiusten kunto luonnollisesti kamala, vaikka pituus sinällään vielä menisikin.

Eilen vihdoin sain ajan varattua, hetki koittaa ensi viikon keskiviikkona. Olen yrittänyt etsiä hiusinspiraatiota netin syövereistä, ja olen täysin ihastunut Michelle Williamsin herkkään tyyliin. Upea nainen.

Pidän tuosta pehmeydestä, omatkin hiukseni ovat hieman kihartuvat. Lyhyitä hiuksia on muutenkin niin helppo muotoilla, lookkia voi muuttaa hetkessä helposti.

Tämä on ehkä hieman liian uskalias minulle, haluan enemmän sitä pehmeyttä, ja hiuksia peittämään korkeaa otsaani :D Michellelle vaan sopii täydellisesti! Värikin on ihanan lämmin.

Onneksi lyhyet hiuksetkin ovat parhaimmillaan todella kauniit, kunhan vain löytää sen omiin kasvoihin parhaiten sopivan tyylin.

***

Okei, en aio puijata itseäni tai ketään muutakaan, ottaisin miljoona kertaa mieluummin nämä:

Jospa vain saisi valita.

(Kuvat jälleen googleteltu)

Glamour girls

2010-03-08T06:17:00.002+02:00

Oscar-gaala käydään suomalaisten kannalta hölmöön aikaan, maanantainen aamuyö ehtii muuttua jo aamuksi livelähetyksen aikana. En tiedä kuinka moni gaalaa livenä katsoo, kun uusintahan näytetään myös ihan piakkoin, mutta on meitä hulluja ainakin muutama. Itse aloitin viime vuonna perinteen, jota aion jatkaa niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Varaan naposteltavaa kaappiin, käyn sunnuntai-iltana ajoissa nukkumaan ja herään (kolmelta aamuyöstä) juuri sopivasti kuuntelelemaan alkujuontoja. Red carpet -löpinät jätän ihan suosiolla väliin, koska unta on saatava edes vähän, ainakin jos seuraavana päivänä on koulua täi töitä...

Hollywoodissakin ollaan kuitenkin yleensä muodikkaasti myöhässä, joten tänään ehdin nähdä hieman myös ah niin amerikkalaista small talkia, ylitsepursuavaa ystävällisyyttä ja toisten kehumista, sekä samalla tietysti myös pukuloistoa.

Poimin tähän pari suosikkia.

Diane Kruger röyhelöisessä Chanel Haute Couturen ihanuudessa.

Sandra Bullock luottaa vanhan ajan glamouriin ja kullan hohtoon.

Jennifer Lopezilla on wow-efekti hallussa, puku Armani Prive.

Miley Cyrus on upea Jenny Packham -puvussaan, vaikka en yleensä tyttösen tyylistä tykkää ollenkaan.

Sarah Jessica Parker valitsi yksinkertaisen Chanel Haute Couture -puvun.

Tämä on ehkä lempparini, ihana Cameron Diaz Oscar de la Rentan luomuksessa.

Ja tietysti Nicole Richie Reem Acran puvussa.

Paljon kullan ja nuden sävyjä, kimallusta, kirjailuja ja naisellisia yksityiskohtia.

Nyt pikasuihkuun, että ehdin kouluunkin. Oon taas pirteänä ekana lomanjäkeisenä päivänä ;) Vielä on h-hetki jäljellä, seuraaminen olis muuten huomattavasti jännempää jos olisin nähnyt ehdolla olevista elokuvista enemmän kuin yhden, hups.

(Kuvat People)

Aitouden etsijä

2010-02-23T23:30:00.006+02:00

Testit on kivoja.
Tein Tikkurilan sivuilla ihanan (soivan!) tyylitestin, josta sisustustyylikseni paljastui Aitouden etsijä, nousevana tyylinäni Moderni pelkistäjä.

Joo-o, joo-o, varmasti on jotain perää. Tykkään yhdistellä sisustuksessa tyylejä oman makuni mukaan aika huolettomasti, mutta perusilmeen haluan kuitenkin olevan rento, rauhallinen, kodikas, hieman boohemi ja luonnollinenkin, mikä siis viittaisi tuohon aitouteen. Toisaalta haaveilen myös moderneista yksityiskohdista, pehmeä lookki kun menee mielestäni helposti liiankin maalaishenkiseksi, joten pienillä erikoisuuksilla saa tuotua helposti kontrastia ja mielenkiintoa ilmeeseen, ja myös sitä huolettomuutta ja kerroksellisuutta, en pidä sisustuksesta jossa kaikki mätsää saumattomasti yhteen, haluan luoda illuusion, että tavarat olisivat vain ikään kuin "päätyneet" paikoilleen, vaikka kaiken takana olisikin usein tarkkoja suunnitelmia ja pitkiä pohdintoja.

En ota sisustamista turhan vakavasti, vaan kodin pitää näyttää asukkailtaan. Ehkä siksi löysinkin oikeastaan kaikista testin tyylisuuntauksista jotain omaa makuani vastaavaa, olen kai siis aikamoinen sekasikiö :) Parhaimmin koen kuitenkin tuon aitous-luonnollisuusteeman pitävän paikkaansa, joten pätevä testi selvästi. Try it out!

(Kuvat inspisarkistoista, eivät liity testiin..)

***

Ainiin, saattaapi olla, että pääsen piakkoinkin sisustamaan pikkuboksini sijasta kolmen tytön opiskelijakommuunia :) Ehkä. Huomenna tiedän vähän enemmän. Ehkä.

(Niin, ja olen tottakai jo sisustanut sitä mielessäni siitä asti kun näin pohjapiirroksen, kuinkas muutenkaan. It would be girly, light & chic!)

Ihan vaan Robo

2010-02-23T01:39:00.005+02:00

Sia:n kevät on suloinen...

Raikkautta, rentoutta ja herkkää romantiikkaa. Kelpaisi mulle. Varsinkin valkoisen mukin ja maljakon muhkurainen muotoilu sekä ihanat tekstit ovat mieleen. Tosin vastaavanlaisia tekstejähän voisi taiteilla myös ihan itse, haluamallaan sanomalla ja omalla kauniilla käsialalla?

*****

Mutta kuka voisi vastustaa kaukaisen galaksin tomeraa robottiherraa?

Ottaisin hellyyttävän kaverin mun viekkuun nukkumaan vaikka heti. Aivan mielettämän ihanan halittava. Ihan oma persoonansa.

***

Esiteltyään itsensä ja käyneensä jo hieman taloksikin, se kertoisi minulle jännittäviä tarinoita matkastansa halki avaruuksien. Istuisimme illat kuunvalossa, söisimme banaanimutterikeksejä ja joisimme lämmintä maitoa, niin kuin Robon kotona oltiin tehty jo tuhansien robottivuosien ajan. Robo haluaisi juomansa ekstraruosteella.

Vaikka vaarallista herkkua onkin, niin herkkua silti, se sanoisi.

Kaikki kuvat sia-homefashion.com.

What I heard today

2010-02-21T22:49:00.004+02:00

Opiskelu, kotityöt, bussissa istuminen, lenkkeily, haaveilu tai oikeastaan mikä tahansa puuha sujuu rattoisammin hyvän musiikin säestäessä. Poikkeuksena nukkuminen, sekä elokuvan tai vaikka ihan vain Täykkäreiden katselu, nukkuessa pitää olla hiljaista, ja yrittäessä keskittyä leffaan samaan aikaan soiva musiikki vain häiritsee ja ärsyttää niin pirusti, päällekkäisten äänten sekamelska on raivostuttava. Ja onhan se nyt ihan kamalaa tuhlaustakin, hyvä musiikki kun ansaitsee täyden huomiomme. Siksi onkin parasta samalla tehdä jotain, mikä sujuu ikään kuin siinä sivussa vähän niin kuin itsestään (kuten mulla kouluhommat, eh..?), näin voi huijata itsensä tekemään lähes ihmeitä, kun ajattelee oikeasti vain fiilistelevänsä lempimusaansa. Ja tuloksia syntyy kuin huomaamatta. Aina on kuitenkin se vaara, että musiikki ottaa vallan kokonaan ja maallisemmat askareet unohtuvat, nimimerkillä Kokemusta Löytyy.

Joka tapauksessa, nyt pieni musapläjäys tyyliin Mitä kuuntelin tänään kouluhommien ohessa. Tai siis toisin päin. Suht hempeää sunnuntaimusaa.

Lisää Tuomon levyjulkkareitakin lämpännyttä Sansaa täällä.

Ps. The Tiny keikkailee Sansa lämppärinään 5.3. Helsingin Bellyssä ja 6.3. Turun Dynamossa, Grrreat combo!

I just close my eyes as you walk out

2010-02-21T02:38:00.006+02:00

Perjantai oli ristiriitainen päivä, oli jahkaamista ja stressaamista jos johonkin suuntaan, mutta myös helpotusta, uuden oivaltamista sekä sydäntä lämmittävää palautetta. Minkälaista voimaa saakaan uusista näkökulmista ja uusista ihmisistä. Mietin millainen olisin erakkona, hyvin kiukkuinen uskoisin, jäädessäni paitsi kaikesta paljosta vättämättömästä kommunikaatiosta. Piirtäisin, kirjoittaisin ja lauleskelisin itsekseni, sillä joku purkautumisväylä sentään on oltava.

Tänään olenkin erakoitunut oikein urakalla, en ole poistunut pikkuboksistani ollenkaan. Olen pyhittänyt lauantaini koulutöille, ja huominen uhrataan myös, aikomuksenani saada aikaiseksi sen verran, että ensi viikolla en ihan huku kaikkiin tekemättömiin töihin. Tämä on aivan väärä tapa viettää viikonloppua, en suosittelisi kenellekään, enkä varmasti aio ottaa tästä tapaa, mutta onneksi viikon rutistuksen jälkeen alkaa talviloma, jolloin ehtii lopulta rentoutuakin.

Myönnettäköön tosin, rentoahan tämä puuhastelukin on ollut, mitäs sitä peittelemään, olen istunut vällyjen alla koko päivän, läppäri sylissäni, Spotify ja fb ystävinäni, teekuppi käden ulottuvilla. Pyöräytin myös omena-kauramurupaistoksen, mikä suorastaan huutaa saada päällensä vaniljajätskiä (ja kyytipojaksi ehkäpä kylmää maitoa? Sitä mulla ei täällä ole ollutkaan sitten erään Eloveenatytön visiitin), huomenissa on siis pakottauduttava kauppaan ja takaisin. Aika iisiä kuitenkin.

Mutta, jotain olen saanut tehtyäkin, nyt on kaikki paitsi yksi naisten vartalotyyppi kirjoitettu puhtaaksi ja samalla käännetty englanniksi. Niin, ja sillä pahamaineisella Power Pointilla olen leikkinyt.

Nyt jos saisin käydä jo nukkumaan, lupaan pyhästi jatkavani huomenna.

Ps. Perjantaina, juuri ennen erästä stressaavaa tapaamista googlettelin hieman herra Deppin kuvia ja pyysin kultaani toivottamaan onnea. Kyllä, ihan ääneen. En siis puhu enää vaan lehdille vaan myös Johnnylle. Tsemppaaminen kuitenkin rauhoitti edes pikkasen, kun ahdistus meinasi ottaa vallan hoin salaista mantraani, "Johnny Depp, Johnny Depp, Johnny Depp...".

Toimii. Kokeilkaa vaikka.

Sauhuttelukin näyttää kuvissa hyvältä.

My heart is sick of being in chains

2010-02-20T01:16:00.002+02:00

Hymyilin koko matkan kotiin.

Hävyttömän halpa skumppa, uudet ystävät, liikuttava ja liikuttava musiikki, myöhäisillan kevyet höpöttelyt ja viiltävät avautumiset, vanhojen kertaaminen, uuden odotus, haaveet.

Päässä soittaa Editors.

...ja kaupunkihan on Kouvola.

Luomisen ilo

2010-02-18T20:52:00.006+02:00

Näitä motivoivia koulupäiviä lisää, kiitos.
Päivä oli tänään suht pitkä, mutta sitäkin antoisampi. Aamusta ensin neljä tuntia kului viime viikolla alkaneella tilannepukeutumisen kurssilla. Aloitimme käsittelemään pukutyyppejä (frakki, smokki, tumma puku jne.), otettiin kaikki pareittain yksi ja keräiltiin netistä tietoa ja kuvia, aikaansaannokset esitellään sitten ensi viikolla. Ja hei, minä, siis minä, osasin jopa käyttää Power Pointtia, ja saatiin oikeasti ihan kelvollinen esitys aikaan, hyvä me!

Meillä aiheena oli miesten kaikista hienoin juhla-asu, frakki, ja siinä samalla piti tietysti kertoa myös miten naisen tulee pukeutua frakkiin pukeutuneen miehen seuralaisena (nainen kun AINA pukeutuu sen mukaan, mitä miehellä on yllään. Hieman kapinoin kyllä tätä ohjetta vastaan...). Googleteltiin siis frakkien ohella naisten iltapukuja.

Törmäsin näinkin boheemiin vaihtoehtoon...

Elle Mcpherson rönsyilevässä lookissa. Tiedän, tässä on paljon kaikkea, ja varmasti liikaakin, mutta kun tykkään tästä silti. Se on se joku tietty huolettomuus taas, mikä vetoaa. Ja noi hiukset! Koulutyöhön valitsimme kyllä jostain syystä tämän sijasta hieman klassisempia luomuksia :)

Loppupäivä oli ainakin mulle vielä tuota aamupäivääkin mieluisampi. Neljä tuntia esteettisiä ja visuaalisia aineita, joissa tällä kertaa aloitimme muotipiirtämisen opettelun, ihan mun cup of tea. Ensin saimme kuunnella ja katsella esitystä vuoden 2011 trendeistä tehden samalla muistiinpanoja. Seuraavaksi pitikin poimia sieltä suunnattomasta tietotulvasta ne omat suosikit, jotka mielessä pitäen oli sitten tarkoitus luoda asu. Ei kun luonnostelemaan! Olisin voinut vain piirtää ja piirtää, varsinkin ihmisten piirtäminen on ihan mun suosikkipuuhaa, ja mun malliparka meinasikin jäädä ihan nakuksi, kun jäin vain hahmottelemaan sitä pelkkää vartaloa, hups. Sai se lopulta sentään jotain lämmikettä yllensä, tosin hyvin keskeneräiseksi työ kyllä jäi, mutta tarkoitus onkin jatkaa ensi kerralla siitä mihin jäätiin.

En ollut taas piirtänyt hetkeen, ja nyt kyllä täytyy ihmetellä miksi. Se tunne, kun piirtäminen sujuu kuin itsestään, kaikki muu katoaa, et huomaa ajankulua tai nälkää, käsi vain tekee työtään ihan ilman ajattelemista. Tai toki ajattelet koko ajan, mielestähän kaikki paperille tuleva on lähtöisin, mutta sitten kun tuo kaikki on niin ihanan vaivatonta, se on parasta. Pää selkenee, elämä hymyilee. Luominen on kivaa, silloin kun se tulee luonnostaan.

Hey, that's me!

2010-02-18T00:10:00.004+02:00

Stylistit ahkerina Next Step -messuilla, kuva koulun sivuilta. Oltiin kyllä aikamoinen hitti! Ja kivaa oli :)

Pipipäivän biisit

2010-02-17T20:30:00.004+02:00

Kipeänä mielikin on luonnollisesti vähän maassa, siksi tekee hyvää kuunnella musiikkia, mikä hoitaa ainakin sielua, jos ei flunssaa parantaisikaan. Itselleni tämä tarkoittaa rauhallisia, lohdullisia, ehkä vähän melankolisiakin biisejä, joista seuraavassa muutama esimerkki. Haluan kappaleiden myös olevan jo valmiiksi tuttuja, puhki kulutettuja lemppareita, pipipää kun ei jaksaisi millään tutustua uuteen. Sen verran täytyi sitä päätä vaivata, että sain edes vähän kouluhommia tehtyä, mutta näiden, teevalikoiman, kurkkupastillien ja nenäliinojen (joiden virkaa tänään toimittavat Ikean valkoiset servetit...) avulla pakolliset pahatkin sujuivat sutjakkaammin.

Good music heals all. Vai oliko se suklaa?
Huomenna meinaan ottaa yliannostuksen molempia, jos sillä ei olo parane, niin ei sitten millään ;)

Nyt couscousia ja Top Cheffiä!

The cutest couple

2010-02-16T23:23:00.006+02:00

Saanhan olla vähän hömppä? Saanhan ihan pikkiriikkisen innostua kuullessani suosikkiparini kihlautumisesta?

Kun ne on vaan niiiiin söpöjä!

Kattokaa vaikka...

Happy family.

(Kuvat googletettu)

Tykkään niin tuosta välittömästä, rennosta meiningistä. Niin, ja aika paljon myös tulevan rouva Maddenin bohotyylistä :)

Kuinka ihanaa!

Terveisin,

Emma (2)5-vee.

When I was seventeen, it was a very good year

2010-02-15T20:33:00.007+02:00

Lupaavien maanantaiden sarja jatkuu.

Dear Diary,

Tänään oli mahtava koulupäivä.

Saatiin pannaria jälkkäriksi.

Puettiin herttaisia poitsuja. Nuorissa on sittenkin tulevaisuus.

Muistin, että tykkään viikkaamisesta.

***

Aurinko lämmitti ujosti.

Valo sokaisi silmiä.

Kahvilassa tuli hiki.

Paistaa se aurinko romukasaankin.

***

Viikonloppukin oli ihana.

Tukholmassa satoi.

Syötiin itsemme ähkyksi.

Oltiin tylsiä ja pelattiin hytissä Unoa. Hävisin lopulta koko matkan kestäneen matsin.

Oli niin mukavaa että.

Teeaddiktin budjettishoppailut.

***

Sunnuntaina nukuttiin kahdet päikkärit.

Tulin Z-junalla Kouvolaan ja zetasin lisää.

*****

Nyt on aika letkeä olo.

Min absolut favorit

2010-02-11T01:03:00.004+02:00

We did it! Koko syksy ja talvi oltiin muutaman luokkakamun kanssa suunniteltu katsovamme yksi mun lempparikomedioista ikinä, Fares -veljesten ihana Jalla! Jalla!. Aina tuli jollekin jos jonkinlaista estettä, eikä suunnitelmaa tietenkään voinut toteuttaa ilman alkuperäistä kokoonpanoa. Aloimme jopa epäillä, että joku suurempi voima yrittää epätoivoisesti säästää tyttöjä kyseiseltä leffalta, sen verran monta kertaa oli takapakkia jo tullut.

Tänään se sitten vihdoin viimein onnistui, koko poppoo oli koolla, Arnold's herkkujen kera, löhöttiin laiskoina samassa sängyssä, kaikki viisi.

Vuonna 2000 ilmestynyt letkeä komedia on alusta asti kuulunut mun ehdottomiin suosikkeihin ja elokuviin, joita jaksan katsoa yhä uudelleen. Tästä tulee vaan aina niin hyvälle mielelle, huomaa koko ajan hymyilevänsä. Ja hymähtelevänsä. Tai hekottavansa. Kovaan ääneen. Jos joku ei ole leffaa vielä nähnyt, katso katso katso! Hauskuuttaa, ja samalla myös lämminhenkisyydellään liikuttaa ainakin mua, ihan joka kerta. I love it. Niin symppis.

Fares-faneja muuten hemmotellaan kohta ihan uutukaisellakin, ainakin Ruotsissa uusi elokuva saa ilmeisesti ensi-iltansa nyt perjantaina. Toivottavasti rantautuu myös pian Suomeen, tämä kun olisi pakko nähdä! Traileri lupaa taattua tuttua Fares-kamaa, äänekkäitä naurun purskahduksia siis tiedossa. Leffan pääosassa on muuten Jalla! Jalla! ja Kopps pätkissäkin nähty, vatsakupuansa aseena käyttävä Jan Fares, Fares ja Josef Fareksen isä. Itseoikeutetusti elokuvan nimi onkin Farsan.

Päivän biisinä vielä Jalla! Jalla!:ssakin ihastuttanut Daniel Lemman If I used to love you.

Maanantai-intoa

2010-02-08T23:21:00.004+02:00

Tyytyväisiä terveisiä täältä laatikko-, vaate- ja lehtikasojen keskeltä! Tuotiin tosiaan sunnuntaina Kouvolaan vähän lisää tavaraa, enkä ihan ole vielä saanut kaikkea paikoilleen (nukuin tuossa taas sellaiset neljän tunnin iltaunet, hupsis, ja kouluhommiakin olisi tehtävä). Silti täällä näyttää jo aivan erilaiselta, ja muutos on ehdottomasti parempaan päin. Tästä alkaa muodostua kotoinen, lämmin pikkupesä mulle, pelkän kolkon, väliaikaisen hotellin sijaan. Jos ja kun joudun oleilemaan täällä vielä lähes kaksi ja puoli vuotta, niin täytyy kai yrittää edes vähän kotiutua.

Kunhan saan kaikki paikoilleen, voisin ehkäpä ottaa muutaman kuvankin todisteeksi :)

*****

Nyt täytyisi keskittyä vielä hetki koulujuttuihin, niitä kun tuntuu riittävän. Rankkojen pakkaus- ja muuttosessioiden jälkeen olin tänä aamuna niin poikki, että jos ei olisi ollut pakko käydä palauttamassa koululle viikonlopun yli lainassa ollutta kameraa, olisin hyvinkin saattanut jäädä petiin koisimaan. Tuntui, etten millään selviä tästä päivästä. Yllättäen koulupäivä kuluikin nopemmin kuin osasin unelmoidakaan, ja sain jopa lisää intoa tähän opiskeluun, ihan mahtavaa. Tajusin taas asian, mikä oli ehkä vähän päässyt väsymyksen ja aina vaan lisääntyvien vaatimuksien keskellä unohtumaan: oikeasti tykkään tästä hommasta, ja koen itseni aika onnekkaaksi, kun olen päässyt opiskelemaan alaa, joka aidosti itseäni kiinnostaa. Lucky me! Kasaantuneet tehtävätkään eivät ole ollenkaan inhottavia, päinvastoin, se vaan pukkaa tosiaan unohtumaan kun puhti tuntuu loppuvan. Tällä hetkellä kootaan vartalokansiota, tehtävä olisi mm. muutama (tai no, noin kymmenen) kollaasia käsin tai polyvoressa tehtynä (johon jäin muuten aivan koukkuun, tämä päivä kului lähes kokonaan siellä vaatteita klikkaillessa), kuvauksia, piirroksia, stailauksia... Kaikkia noita on loppujen lopuksi aika hitsin kiva puuhailla, joten eipä harmita yhtään, vaikka seuraavat viikot tulevatkin olemaan hurjan kiireisiä. Pitkästä aikaa oikein kädet syyhyää, kun mieli tekisi tehdä enemmän ja enemmän.

Hyvällä mielellä ja uudella innolla siis mennään kohti uusia haasteita! Enpä muista, koska olisin maanantaina viimeksi ollut näin intoa täynnä. Pakko tykätä! Toivottavasti fiilis kestää koko viikon :)

Ps. Tähän yhtäkkiä löytyneeseen yltiöoptimismiin saattaa vaikuttaa myös tieto tulevasta viikonlopusta, joka vietetään missäs muuallakaan kuin Tukholmassa <3

Ps2. Koulusta kotiin kävellessäni hymyilin itsekseni, ja ihastuksissani katselin kaunista, valkoista maisemaa. Lunta sateli hiljalleen, oli jotenkin niin ihanan hiljaista ja rauhallista. Mietin, että ihan aidosti pidän tästä talvesta, harvoin tällaisesta kuitenkin saa nauttia. Siinä samassa sitten kupsahdin pepulleni. Siitäs sain kun yritin olla positiivinen, heti rangaistiin! No, oikeastaan siinä lumia märästä pehvasta pudistellessakin vain nauratti. Kankku tuli mustaksi, mutta täytyyhän sitä aina jotain tapaturmajälkiä kropassa näkyä, polvet olivatkin jo palanneet melkein normaaliin sävyynsä edellisten kaatumisten jäljiltä. Living on the edge.

And it sounds so sweet

2010-02-05T00:59:00.003+02:00

Yllättävä vapaapäivä kului tosiaan lepäillessä, nukuin makoisat neljän tunnin päikkärit, ai että :) Sain myös vihdoin siivottua nämä hurjat 20 neliömetriä, ja nyt täällä on taas huomattavasti miellyttävämmän näköistä.

Sunnuntain jälkeen täällä alkaa toivottavasti näyttämään jopa vähän kotoisaltakin, tuodaan nimittäin Espoosta tänne lisää tavaraa. Huonekaluja tänne ei millään enempää mahtuisi, mutta kenkäkaappi, tarjoiluvaunu ja yksi kirjahylly tikkaineen yritetään silti johonkin nurkkaan änkeä, saa nähdä kuinka käy. Ehkä vielä enemmän olen innoissani kaikista pikkujutuista, joiden toivon tuovan sitä kodintuntua tänne vielä aika sekalaisen sisustuksen omaavaan opiskelijaboksiini. Odotettavissa on mm. olkkariin ja eteiseen ihan itse valitut lamput, ei tarvitse enää tuijottaa vuokraisännän mummokattokruunua! Lisäksi tulossa on oikeasti kivannäköiset verhot noiden viiden euron heräteostosten tilalle (joista muuten näkyy myös aivan täysin läpi, ei hyvä), oikea matto (ehkä kaksikin) bambuhässäkän tilalle, rakkaita astioita (lue muumimukikokoelma), lisää kirjoja, levyjä ja leffoja, ja varmasti myös kaikenlaista pientä sisustuskamaa.
Ainiin ja mun rakas, rakas ihana rahi! Se kaikista rakkain, arkkupöytä, pääsee äiskän hyvään hoivaan :)

Ensi viikosta alkaen täällä siis toivottavasti viihtyy (vieläkin) paremmin, jei! :)

Siivousmusana toimi tänään tämä:

Huhhuh, mitä nostalgiaa :D

So glad you told me

2010-02-04T10:16:00.002+02:00

Hmph. Tänään piti olla sitten se paljon puhuttu venäjän koe. Pänttääminen jäi mun osalta (yllättäen) aika vähiin, kertasinpa kuitenkin perusteita sentään vielä aamupalapöydässä. Sitten kiireellä kipitin koululle, jossa odottikin pienoinen ylläri. Tai tarkemmin sanottuna ei odottanut. Paikalle ei nimittäin ollut saapunut itseni ja kahden meidän luokkalaisen lisäksi kuin yksi oppilas, ei merkkiäkään opettajasta, ei mitään. Koko koulu näytti jotenkin epäilyttävän autiolta, siivooja vain lakaisi tyhjiä käytäviä. Jonkin aikaa siinä sitten odoteltiin, mutta kun aikaa oli kulunut jo yli varttitunti, pääteltiin, että kukaan ei ihan oikeasti ole tulossa.

Kuinka mukavaa. Tiedonkulku ilmeisesti taas toimii oikein loistavasti. Syksyllähän kävi vähän sama juttu lähtötasotestien kanssa, odoteltiin ja odoteltiin. Lopulta selvisi, että koetta oltiin siirretty, juuri meidän luokalle oltiin vain sattumoisin unohdettu kertoa.

Että sellasta! On aina hirmu kivaa herätä kuuden aikaan, varsinkin aivan turhaan. No, ei se onneksi ihan turha reissu ollut, sain lainattua koulusta järkkärin, jonka tarvitsen rästiin jääneiden digikuvauksen kurssin tehtävien tekoon. Jotain hyvää siis. Testailen kameraa vielä tänään...

Nyt kuitenkin, first things first, jatkan liian lyhyiksi jääneitä yöunia. Makeita unia mulle!

(Kuvat Mangon kevään mainoskampanjasta, mallina poseeraa jälleen ihana Scarlett Johansson. Lisää kuvia löytyy täältä.)

Vararakas

2010-02-03T17:59:00.005+02:00

Huono fiilis väistyköön vihdoin pirteämmän tieltä! Tämä ei ole tulosta kunnon yöunista, päinvastoin, sillä valvoin eilen yöllä pikkutunneille asti telkkarin ääressä. Ensin, jo parhaan nukkumaanmenoajan mentyä, tuli South Park. Check, piristyin heti. Seuraavaksi Frasier, sitten 70's Show ja päälle vielä Kolmas kivi auringosta. Check, check, check. Mulla oli täällä aika hyvät yölliset kikatussessiot vanhojen klassikkokomedioiden parissa, anteeksi naapurit :) Onko joka arkiyö muuten noin hyvä ohjelmatarjonta? Ihan uutta mulle.

Olen pannut merkille, että hekottelun lisäksi olen viime aikoina alkanut puhua itsekseni. Kun sattuu, tai ärsyttää oikein kovasti, kiroan ääneen. Aivan normaalia, ja tarpeellistakin (luin joskus tutkimuksesta, jossa ihmisten täytyi pitää kättään jäisessä vedessä mahdollisimman pitkään (tai jotain vastaavaa), puolet ihmisistä saivat samalla kiroilla ja huutaa niin paljon kuin mieli teki, toinen puoli joutui vain puremaan hiljaa huultaan. Ihmisillä, jotka saivat purkautua verbaalisesti oli fyysisen kivun määrä matalampi, jotenkin tämä testattiin, ja he pystyivät myös kestämään kylmää kauemmin. Eli todistetusti, pahassa paikassa sadattelu auttaa!). Joskus ihmeissäni saatan myös tuhahtaa "Eikä", "Ei oo totta", "Voi ei" tai muuta vastaavaa. Tämänkin vielä ymmärtää, ehkä...

Tänään juttelu sai aivan uusia, odottamattomia ulottuvuuksia, kun bongatessani postiluukusta tipahtaneen mainoskasan keskeltä uusimman Dekon, huokaisin/huudahdin sydämeni pohjasta: "Rakas!" Kuin olisi yllättäen törmännyt vanhaan, rakkaaseen ystävään! Pitäiskö tästä nyt sitten jo alkaa huolestua? Ehkä tämä kertoo jotain vielä aika rajallisesta seuraelämästäni täällä Kouvolassa :D

Lukemista odottelevat myös Koti ja Keittiö -lehden näytenumero, Ellen kevään trendispesiaali sekä britti Vogue. Finlaysonin ihanat, keväiset lakanat säestävät :)

Joku on muuten kohdellut rakastani kaltoin, takakannen yläreuna näyttää lähinnä siltä, kuin sitä olisi pureskeltu. Murr. Olikohan postisedältä tai -tädiltä unohtunut eväät kotiin? Toivottavasti ei kuitenkaan, hyi hyi hyi, ajatuskin puistattaa.

Nyt kipaisen kauppaan, onhan tänään sentään taas Top Chef -ilta, pakko saada ruokaa! Ennen kulinaarisia nautintoja täytyisi valitettavasti lukea venäjän kokeeseen. Mun silmään nuo lehdet kyllä näyttävät hiukkasen houkuttelevimmilta kuin venäjän monisteet...

Loppuun päivän biisi, on soinut tauotta päässä. (Tosin hieman rankempi versio, tää kun on tämmönen hempeä niittyfiilistely :))

Jos jollakin on ylimääräinen lippu Editorsin Tavastian keikalle, mulle kelpaisi ;) Tai poitsut vois kyllä oikeastaan ihan hyvin vetää vielä toisenkin setin, kun eka kerran myytiin niin nopeesti loppuun. Joohan?

Älä purista mua

2010-02-02T01:53:00.002+02:00

Kooma jatkuu. Myöhästyin tänään koulusta puoli tuntia siitä syystä, että en pystynyt vetämään farkkuja ylleni. Jo valmiiksi kireät, juuri pesusta tulleet pöksyt ahdistivat niin paljon, etten edes harkinnut muiden kireiden alaosien kokeilemista. Hetki siinä sitten meni, mutta löysin sentään kaapin perältä ryttyisen (ja valitettavan karvaisen ja pölyisen) paitamekon. Pitkähihainen alle, neuleliivi päälle ja tuplasukkikset jalkaan. Sai kelvata.

Päivän fiilis. (kuva lainattu jostain)

Ope oli selvästikin aavistanut mun fiiliksen, koska oli suunnitellut meille pehmeän laskun arkeen Learning Cafen parissa. Leppoisaa ryhmätyötä rauhalliseen tahtiin, kahvin tai teen kera. Lovely. Niin ja kakun! Taas meitä possuja hemmoteltiin, erään luokkalaisen mummo oli iloksemme leiponut. Olisi siis voinut olla rankempikin maanantai.

Kun nyt kerran ollaan niitä vartalomalleja opiskeltu, ja opeteltu mikä sopii ja ei sovi kullekin mallille, ajattelin huomenna perusteellisesti rikkoa sääntöjä, ja tehdä itsestäni oikeaoppisen "ei näin" -esimerkin. Suunnittelin nimittäin kaivavani likapyykkikassista päälleni poikaystävän vanhan kulahtaneen hupparin, mikä kävisi mulle mekosta. Tiimalasihan ei saisi koskaan pukeutua säkkiin (ei sitä kyllä taideta suositella muillekaan vartalotyypeille...), mutta minkäs teet. Tässä olossa en välitä enää mistään muusta kuin mukavuudesta. Ja siitähän on kuitenkin konkreettista hyötyä muillekin, näkevät omin silmin miten hoikkavyötäröinen muunnetaan raskaana olevan näköiseksi. Kaikki voittavat!

Ps. Rakas ystävä, mikäli yritit tavoittaa minua tänään ilman tulosta, olin todennäköisesti nukkumassa. Tai syömässä. Tai mahdollisesti uppoutunut Sinkkuelämää -putkeen. Syystä tai toisesta, kommunikaatio ei puoleltani onnistunut. Palaan asiaan kunhan olen herännyt tästä inhottavasta, turvottavasta koomasta.

Turvakainalo

2010-02-01T00:23:00.001+02:00

Viikonloppu nukuttu, löhötty, syöty, kateltu Frendejä, nukuttu, löhötty, syöty, kateltu Frendejä ja löhötty vielä vähän.
Niin ja syöty. Ja nukuttu. Ja katottu niitä Frendejä.

Perjantaina yritin ulkoillakin vähäsen, mutta aamun loistofiiliksestä huolimatta, kauan suunniteltu ilta kamujen kanssa meni multa hieman ohi. Olin kyllä paikalla, mutta en kovinkaan läsnä. Väsymys, jumitus, lievä ärsytys, selkäkipu ja paheneva vatsakipu söi vähän fiilistä. Olis ollut ihanaa pitää hauskaa, mutta ei vain kyennyt.

Loppuviikonlopun vietin siis viisaasti (kaikkien muiden onneksi) kotona. En poistunut kauppaa kauemmaksi. Siellä piti tosin käydä parikin kertaa, herkkuja hakemassa tottakai, mikäs muukaan siihen oloon olis auttanut (nukkumisen, löhöämisen ja Frendien lisäksi. Niin ja oli se kainalokin aika kiva missä sain löhötä). Olin maailman onnellisin, kun kukaan, ei kukaan, erehtynyt soittamaan, tai laittamaan tekstiviestejä lauantain ja sunnuntain aikana. Olisin kuitenkin vaan murissut sinne luuriin jotain mistä olisi tullut vain huono mieli itse kullekin. Nyt sain röhnöttää ja välillä vähän murjottaakin ihan rauhassa siellä sohvan pohjalla.

Joskus on ihan pakko saada vähän paeta pahalta maailmalta.

Tänään, mahtinokosten jälkeen, alkoi onneksi vähän helpottamaan ja nyt näkyykin jo pieni valon pilkahdus tunnelin perällä. Sain kuin sainkin palattua kunnialla takaisin Kouvolaan. Näin ansiokkaasti levänneenä luulisi jaksavan taas yhden kouluviikon. Odotan jo tiistai-iltaa ja joogaa, siitä on tullut ihan ehdoton henkireikä!

Nyt taas untenmaille (Nukkumatti on tosi kiva setä sillon kun se tulee kylään), huomenna täytyy kyetä katsomaan videolta omaa kroppaansa pyörimässä kiekon päällä, lasersäteiden valaistessa. Eipä ole muuten sellaista laitetta missään muualla kuin meidän koulussa. Teidän käy aivan varmasti kateeksi. Uskokaa pois.

Yrittänyt laitetaan

2010-01-28T22:41:00.002+02:00

Aaaarrgh.

Kävin vihdoin läpi vaatekaappiani myös täällä Kouvolassa, ja sainkin karsittua ison kasan pois meneviä vaatteita. Ajattelin, että voisin myydä osan niistä Huutonetissä.

No, yritin sitten latailla niitä sinne. Ensin sivu ilmoitti kuvan olevan liian iso, tai resoluution olevan liian suuri. Muutin sitten kamerasta asetuksia ja kuvailin uudestaan. Nyt kuvat kyllä latautuvat, mutta näkyvät sivuilla kauheana pikselimössönä. Miksi?? Kokeilin uudestaan ja uudestaan, mutta ei... Niin ärsyttävää. En ole koskaan ennen mitään siellä myynyt, ostanut vain, ja olen ihan tumpelo näissä jutuissa.

Please help me!

Koska tohon sessioon menikin vähän enemmän aikaa, mitä olin suunnitellut, on mulla tunnollisena opiskelijana tietysti läksyt vielä tekemättä. Pitäis piirtää vartalomalleja, mikä on muuten ihan maailman tylsintä puuhaa. Tämän illan (yön) aikana tulisi saada aikaiseksi lyhytselkäinen mies, lyhytjalkainen mies sekä harteikas nainen. Onneksi noiden tekeminen ei ole kovin vaikeaa, ne kun piirretään aika lailla läpi valmiista mallista, vain hieman muokaten. Samasta syystä homma on valitettavasti tosiaankin puuduttavaa, ei saa tehdä mitään luovaa, ihan kun jotain kaavioita väsäilis! Väsyneenä iltamyöhällä tästä tulee tietty vieläkin hauskempaa...

Ei auta, pakko kaivaa paperit ja kynät esiin, no can do.

Onneksi huomenna on ihana, armahtava perjantai, sen voimalla luulis jaksavan :)

Loistomusa ja kesästä haaveilu auttaa myös vähintäänkin yhtä paljon :

Lazy Chef

2010-01-27T23:51:00.001+02:00

Tasan viikko sitten lupailin itselleni, etten enää vahingossakaan joudu sellaiseen tilanteeseen, että nälän yllättäessä (ei se kyllä enää mikään ylläri ole...) Top Chefiä katsellessa, ei kaapeista löytyisi mitään kunnollista syötävää. Tänään siis reippailin puoli ysin aikaan kaupalle hamstraamaan aineksia "herkkuillalliselle". Laiskuuden ja ajanpuutteenkin vuoksi, en tällä kertaa, suurista puheista huolimatta, kuitenkaan ryhtynyt väsäilemään mitään monen ruokalajin illallista.

Tyydyin ensimmäisellä kerralla (meinaan ottaa tästä perinteen, Top Chefiä ei enää tuijoteta nälkäisenä!) niinkin mielikuvitukselliseen ja monimutkaiseen ruokalajiin kuin lämpimiin voileipiin, tadaa!

Täysjyväpaahdon päällä tonnikalaa, tomaattia, sipulia ja sinihomejuustomurua. Uunista otettaessa päälle ripoteltiin vielä mustapippuria ja kuivattua valkosipulista yrttimaustetta. Nautitaan peiton alla kotisohvalla.

Jälkkäriksi teki kovasti mieli rahkaa, olen himoinnut sitä jo useamman päivän. Koska olen nyt pari viikkoa jo yrittänyt, ja ihan tyydyttävästi onnistunutkin, vältellä ylimääräisiä herkkuja, sen sijaan että olisin tehnyt rahkan äidin oppien mukaan maitorahkaa ja kuohukermaa yhdistäen (äiskä tekee parasta banskurahkaa :P), käytin kerman tilalla paksua vaniljajogurttia. Ei läheskään yhtä ihanaa, mutta hyvää silti.

Enpähän ainakaan ole nälkäinen ja vihainen, kuten viime keskiviikkona!

Masu täynnä on hyvä käydä koisimaan.

Holy cow, I love your eyes.

2010-01-27T00:05:00.000+02:00

Ihana, väsyttävä, naurattava, rentouttava viikonloppu:

Pe parhaiden ystävien seuraa ja letkeää musaa.

La saunomista, lautapelien pelaamista ja geishaa äiskän luona.

Su laatuaikaa ja sydämen muotoisia jauhelihapihvejä.

Toiveikas maanantai:

Sähköpostittelua mahdollisen työssäoppimispaikan kanssa, täydellisiä naisia.

Lempeä tiistai:

Vartalomallien piirtämistä, luokkatoverin leipomaa päärynäkakkua, haaveilua luokkaretkestä Pariisiin, joogaa, itsensä hemmottelua höyryävän kuumalla suklaan tuoksuisin kynttilöin valaistulla suihkulla, rentoutta ja raukeutta.

Vois olla huonomminkin.

Nyt tulee uni, sikeä ja pehmoinen sellainen.

Petturi harmaalla alueella

2010-01-22T00:17:00.003+02:00

Olen katsonut The Hillsin kaikki jaksot useaan kertaan, niin telkusta kuin netistäkin, olen siis lievästi sanoen koukussa. Poikaystävästä tämä on kovin huvittavaa, ja hän onkin oppinut jo toisesta huoneesta käsin päättelemään äänien perusteella mitä ohjelmaa katson. "Kuinka monta kertaa sä oot tän oikeen kattonu kun mäkin muistan tän kohan??" oli mun mielestä aika hyvä todiste siitä, että olen ehkä tuijotellut ohjelmaa jo vähän liiaksikin. Ja ei, emme siis ole tapittaneet sarjaa yhdessä.

(Kuva Laurenista suloisessa hameessa täältä.)

Luonnollisesti olin pettynyt kun sarjan alkuperäinen päätähti, ihana Lauren Conrad päätti siirtyä muihin kuvioihin. Viime kaudet olivat kyllä olleet jo turhaa, vähän liiankin ilmiselvästi käsikirjoitettua draamaa, joten täytyy ikävästä huolimatta nostaa hattua Conradille lähtöpäätöksen tekemisestä. Kun ensi kerran kuulin, että Laurenin saappaisiin olisi astumassa Laguna Beachistäkin tuttu Kristin Cavallari, en suoranaisesti kiljunut innostuksesta. Pikemminkin pelkäsin, etten pystyisi katselemaan kyseistä ohjelmaa enää ollenkaan. Sain pahat traumat Laguna Beach -ajoilta, ja Kristin oli ehkä ärsyttävintä mitä tiesin. Päässäni soi vieläkin huuto/vingunta/käsky/vaatimus "Stephen!", tai oikeastaan "Stiiivv-vvveeeenn!!!!!". Puolet Kristinin repliikeistä oli stiiivveniä, ugh (Stephen oli siis silloisen kolmiodraaman Lauren/Stephen/Kristin yksi osapuoli). Tätä kamalaa elinikäistä traumaa ei voi ymmärtää ellei ole itse nähnyt ja kuullut samaa. Ihan tulee kylmiä väreitä.

Yllättävän nopeasti sitä kuitenkin ilmeisesti tottuu, koska uusimmissa The Hillsin jaksoissa Kristin on oikeastaan ihan siedettävä. En tiedä onko aistittavissa jonkinlaista henkistä kasvua (siis hänen suunnaltaan :D) tai asennemuutosta vai mitä, mutta nykyään neiti Cavallari on oikeastaan lempityyppejäni koko showssa (saattaa johtua myös siitä, että lähes kaikki muut ovat aivottomia barbeja tai uhottelevia vätyksiä. Spenceristä kyllä tykkään, sanokaa mitä sanotte, onhan se nyt kaikesta huolimatta yksi tosi-tvhistorian viihdyttävimmistä hahmoista kaikessa urpoudessaan!).

En vieläkään kyseisestä neitokaisesta varsinaisesti pidä, mutta sietäminen on jo paljon, ottaen huomioon rankan historiamme. Baby steps.

Kaikkeen tähän avautumiseen syynä oli oikeastaan vain tänään bongaamani kuvat, jotka tulevat ilmestymään ASOS Magazinessa ensi viikolla (koen ilmeisesti syyllisyyttä Laurenin häikälemättömästä pettämisestä ja tarvetta selitellä, ennen kaikkea itselleni, Kristinin kuvien postaamista. So sorry Lauren!).

Tässä niitä nyt kuitenkin tulisi.

Ihana toi nahkajakku! En varmaankaan itselleni ostaisi, mutta stailaus toimii saumattomasti.

Huomatkaa harmaat kynnet :) Toimii, toimii.

Tää on ehkäpä mun lemppari.

Nämä kuvat, ja muutama lisääkin löytyvät siis CocoPereziltä, ja pian myös Asos -lehdestä.

Ps. Huomenna, hyvässä seurassa, tätä livenä...

Can't wait!

Nälkäinen Top Chef

2010-01-20T21:50:00.002+02:00

Olen seurannut Top Chefiä aina alkuajoista lähtien. Enkä silti ole vieläkään oppinut, että sitä katsoessa tulee poikkeuksetta aivan käsittämättömän kamala nälkä. Yllättäen, aina silloin jääkaappi (ja kaikki muutkin kaapit, joista joskus muulloin ehkä saattaa ruoan murusia löytää) huutavat tyhjyyttään ja joudun kitumaan ehkä parhaimmillaan näkkärinpalasta mutustaen.

Joten, täten ilmoitan, ensi keskiviikkona 27.1.2010, alkaen klo 21, syöväni tuhtia herkkuillallista. Ruokaa tulee riittää koko tunnin ajalle, tottakai, joten jälkiruoka on ehdoton.

Kirjoitan tämän ylös siinä toivossa, että muistaisin idean (ts. tarpeen!) vielä viikon päästäkin.

Inspiraatiota voi hakea kuolaamalla ohjelmassa nähtyjä reseptejä täältä.

Come in

2010-01-20T20:43:00.004+02:00

Tammikuun Ellessä vinkattiin kurkkaamaan The Selby -nimiseen nettisivustoon. Sivut tarjoavat valokuvaaja Todd Selbyn ottamia kuvia mielenkiintoisista ihmisistä kodeissaan ja muissa heille tärkeissä "luovissa tiloissa".

Kuva-aarteita löytyy vaikka millä mitalla, itse ihastuin ensisilmäykseltä ainakin näihin

Aivan ihania, inspiroivia kuvia tarjoava sivusto on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Niin kuvissa kuin kodeissakin miellyttää erityisesti aito, rento fiilis, sekä lyömätön yksityiskohtien taju. Kuvista huokuu sisustamisen ilo, mutta ennen kaikkea asumisen ja elämisen onni. Niinhän sen kuuluu ollakin, kodin ei pitäisi olla pelkästään näyttely- ja vastaanottotila vaan myös paikka elämälle ja sen kaikille toiminnoille, ihanille arjen pikkuhetkille, kiukunpuuskille, yksinäisille yöpaloille ja inspiraatioille. Vain muutamia mainitakseni. Ja toisaalta, kaikki saavat tehdä kodistaan juuri sellaisen kuin haluavat. Mikäs sen ihanampaa!

Suosittelen paneutumista ihan ajan kanssa, ilman mitään kiirettä, tee- tai kaakaokupposen kera ja hyvän musan säestäessä. Nosta jalat ylös ja nojatuolimatkaa kylään vaikka huippumalli Helena Christensenin luokse New Yorkiin.

Kaikki kuvat siis theselby.com

Wonderfully weird

2010-01-20T00:08:00.002+02:00

Käytiin lauantaina katsomassa joululahjaksi saaduilla leffalipuilla The Imaginarium of Doctor Parnassus. Itse tykkäsin, poikaystävä inhosi. Voi sitä kärsivää naamaa ja huokailua, kun selvisi, että leffa tosiaan on hieman outo, maaginen matka mielikuvistusmaailmaan, eikä muuksi muutu. Epäilinkin trailerin nähtyäni, että pätkä saattaisi olla hieman liian utopistista tavaraa joidenkin makuun (eniten ihmisen, joka yleisesti ei voi sietää mitään "outoja" leffoja). Onneksi kyseessä ei sentään ollut musikaali :D
Kaikkia ei voi millään miellyttää, mutta onneksi mua sentään voi :) Suosittelen!

Tässä traileri kiinnostuneille :

Jos olisi pakko valita seinälleni alastoman naisen kuva, saattaisi se hyvinkin olla tämä Parnassus -leffajuliste.

Posterissa poseeraa siis ihastuttava, nukkemainen Lily Cole.

Upeita julisteita on julkaistu myös tulevasta Tim Burton -leffasta Alice in Wonderland.

Vielä kun näkisi vihdoin itse elokuvan! Burton on outouden kuningas, ja uskollisena fanina olen odotellut jo pari vuotta(!) kyseistä upeutta. Kuinka raakaa onkaan julkaista näitä kuvia ja trailereita kuukausia ennen leffaa... Masokistina en kuitenkaan voi olla tuijottamatta seuraavaa. Taaskaan.

Muutaman kuukauden kun vielä jaksan, niin olen taas yhtä mullistavaa (en yhtään lataa odotuksia korkealle...) leffakokemusta rikkaampi ja maailma on jälleen vielä hitusen kivempi paikka :)

Vanhus

2010-01-11T00:21:00.002+02:00

Minua luullaan yleensä aina nuoremmaksi (bussissa tarjotaan lastenlippua...), ei varmaan vähiten pienen kokoni takia, eikä se yleensä kummemmin harmita, lähinnä huvittaa. Tykkään olla pieni, pääsee puikkelehtimaan ja piiloutumaan helposti (hyvinkin tarpeellinen taito), ja miehet ovat aina pidempiä ja isompia, joten kainaloon on kiva käpertyä suojeltavaksi. Pidän myös nuorekkaasta mielestäni, enkä haluakaan koskaan unohtaa olla utelias ja eloisa, tehköönkin se sitten minusta myös nuorekkaamman näköisen ja oloisen.

Unohdan itsekin välillä ikäni. Ikähän on vain numero, eikö? Aina silloin tällöin saan kuitenkin pienen, tylyn, odottamattoman muistutuksen siitä, että mittariin tulee tänä vuonna jo täydet 26(!!). Tänään olin kahden luokkakaverini kanssa kahvilla, siinä sitten juteltiin kaikesta mahdollisesta, mieskuvioista sisarussuhteisiin ja uuden vuoden lupauksiin. Tunsin, että olimme vahvasti samalla aaltopituudella. Kunnes jostain mieleeni tuli Lauryn Hill.

Minä: ...niinku Lauryn Hill.

Kaverit: ...?

Minä: Niin siis Lauryn Hill, kyllähän te tiiätte?

Kaverit: Eeei..?

Minä: Siis Lauryn Hill, The Fugees, Wyclef Jean?

Kaverit: Eeeii..

Minä: Laurynin oma levy ilmesty vuonna 98.

Tässä vaiheessa tyttöjen ilmeet olivatkin jo näkemisen arvoiset. Kattoivat mua silmät pyöreinä, epäuskoisen ja huvittuneenkin näköisinä.

-Siis ysikasi? No ei tiietä :D

Niin tosiaan. 1998 oli mulle ihan hetki sitten, muistan vielä kun kävin ostamassa sen levyn Tapiolan Stockalta, muistan mikä takki mulla oli silloin päälläni (sellainen tosi tyylikäs samettinen, kaksrivinapillinen ja valitettavasti liian iso, eikä siis tarkoituksella). Siis sehän oli ihan just äsken!

Tytöille, jotka ovat syntyneet 1993, se on jo muinaishistoriaa.

Tunsin itseni ikälopuksi!

Ikäloppu on nyt kyllä ansainnut pari nostalgista fiilistelybiisiä lohdutukseksi. Eli pieni aikamatka Laurynin ja kumppaneiden kanssa :)

1994

1996

1998

1999

Oi niitä aikoja.

Love of my life

2010-01-10T01:08:00.001+02:00

Huhhuh. Menipähän pari tuntia sitten ihan kankkulan kaivoon.

Mukavan kaupungilla vietetyn päivän jälkeen (kirpparikierros tosin jäi väliin, koska en unikekona tietenkään päässyt ajoissa liikenteeseen), ajattelin viettää mukavan illan sisätiloissa leffan parissa löhöillen. Nelosen illan elokuvanahan oli siis Alfie, jota parissa blogissakin hehkutettiin. En ollut kyseistä pätkää aiemmin nähnyt, ja vaikka muistelinkin joskus olleeni sitä mieltä, että en sitä koskaan haluakaan nähdä, päätin antaa elokuvalle mahdollisuuden. Odotukset eivät olleet erityisen korkealla, koska en oikeastaan tiennyt mitä odottaa, mutta toivoin edes jokseenkin viihdyttävää hömppää.

No, en yksinkertaisesti pitänyt elokuvasta yhtään. En sitten yhtään! Oivoivoi, miksi miksi en voinut vaan lopettaa kesken, kun jo ensimmäiset muka nokkelat löpinät suoraan kameralle saivat irvistämään ja pelkäämään, mitä tulevan pitää. Sienna Millerin (en muuten ollut aiemmin nähnyt myöskään yhtäkään neidon elokuvaa, vaikka tuttu naama onkin. Jotenkin tuntuu, että en ole menettänyt mitään... Naisen tyylistä pidän, mutta siihen se sitten jääkin) puvustus ja meikki sekä hiukset, joiden piti olla ehdottomasti näkemisen arvoiset, noh, olisin voinut katsoa ne kuvista. Liikkuvassa kuvassa tapahtuneen "näyttelemisen" katsominen teki vain kipeää.

Itse juonesta ei kannata edes puhua. Leffanhan oli tarkoitus ilmeisesti olla romanttinen komedia, mutta mitään hauskaa, enkä varsinkaan romanttista ainakaan minä en siinä nähnyt. Aivan kuolettavan tylsä, ennalta arvattava, teennäinen, väkisin väännetty se sen sijaan mielestäni oli. But that's just me. Tarkoitus ei ole mollata (no okei, tottakai on), mutta tulen aina vaan jotenkin ihan älyttömän kiukkuiseksi katsottuani elokuvan jonka olisi voinut jättää puolestani kokonaan tekemättä! Mitä tuhlausta! Ja omapahan on vikani, tiedetään, kukaan ei pakottanut katsomaan. Ehkä mussa on hitunen masokistia. Tai sitten Jude Lawn veijarimainen karisma vetoaa sittenkin edes vähän. Vaikka kyseisessä pätkässä Judekin oli kyllä lähinnä säälittävä.

Eri mieltä saa ja pitää olla, jos joku siis osaa esittää järkeen käypän selityksen, miksi piti elokuvasta, niin kerro, please, kerro!

Loppukevennykseksi täytyy mainita, että ihanan Heidin soitettua ja pyydettyä mua kaupunkideiteille hänen ja ystävänsä kanssa, käytiin syömässä kivassa pikku ravintolassa, Angelassa. Paikka sijaitsee epäilyttävästi "hai-hierontaa" (joku on mahdollisesti saattanut raaputtaa alusta t-kirjaimen pois...) tarjoavan kiinteistön vieressä, mutta olikin oikein viihtyisä, pizza-pasta-pihvi-linjan ravintola. Edullista perusmättöä, iiisot annokset ja hyvää palveluakin vielä. Pitää varmaankin mennä uudestaan :)

Hyvänyönbiisi :

Romantiikkaa ja huumoria mun makuun :D

Fresh Dudes!

2010-01-08T22:48:00.003+02:00

Fiksuna tyttönä päätin jäädä Kouvolaan viikonlopuksi. Syyt ovat puhtaasti taloudelliset, viikonloppureissu kotiin Espooseen kustantaisi lähes neljäkymppiä(!), joten ajattelin kerrankin olla järkevä. Jos tunnepuoli olisi saanut ratkaista, olisin tottakai lähtenyt suoraan koulusta juoksien (en ehkä kuitenkaan niillä korkkareilla, mitkä tänään oli jalassa) kohti juna-asemaa, koti-ikävä kun on luonnollisestikin kova, kuten aina. Mutta, mutta. Pääsen sitten keskiviikkona kotiin, ja säästän vielä mukavasti junamatkan hinnankin. Meidän luokka edustaa nimittäin to-pe Next Step -messuilla, minä sekä toinen ahkera luokkalainen mennään koulun vaksin kyydillä pystyttämään messuosastoa jo keskiviikkona, joten toki otan tästä kaiken hyödyn irti ja jään samalla reissulla sinne :) Jos siis keskiviikkoon asti jaksan kipristellä, saan olla neljä yötä kotona, mahtavaa.

Täksi viikonlopuksi olen suunnitellut niinkin hurjaa ohjelmaa kuin siivoamista, vaatekaapin järjestelyä ja paljon rentoutumista lukemisen, musiikin ja leffojen parissa. Suunnitelmissa olisi viettää laatuaikaa ihanan itseni kanssa myös kirpparikierroksen muodossa, niitä kun täällä on useampi, enkä vielä ole eksynyt muualle kuin Fidaan, joka ei kyllä kauheasti vakuuttanut tarjonnallaan... Toivottavasti muut yllättävät!

Perjantai-illan kunniaksi vielä pieni värikylpy...

Taidan olla rakastunu näihin heppuihin, sen verran tiiviisti olen tätä tuijotellut.

Only in New York. Kuva täältä.

Värikästä viikonloppua!

+22

2010-01-04T22:54:00.000+02:00

Siis sisällä. Ei ehkä sinänsä mitenkään erityistä, mutta eilisen ja viime yön jälkeen tervetullutta luksusta.

Saavuin sunnuntai-iltana hyiseen Kouvolaan, levänneenä, virkistyneenä, inspiroituneena ja kaikin puolin valmiina kohtaamaan jälleen tulevat koitokset. Oikein odotin, että pääsen loistamaan pirteänä ensimmäisenä loman jälkeisenä koulupäivänä. Toisin kävi, sillä mun pikku boksissa oli niin kylmä, että monista peitoista, huovista ja villapaitakerroksista huolimatta, en pystynyt nukkumaan koko yönä, vaan hytisin epämääräisessä puoliunisen horroksessa, vähän väliä havahtuen kamaliin vilunväristyksiin. Hrrrrr. Koulupäivä kului siis keskittyessä pitämään silmiäni auki ja tukiessa päätäni, ettei se olisi pudonnut ja kolahtanut pulpettiin.

Nyt on kiltti huoltomies onneksi käynyt ilmaamassa patterin, joten tämän päivän kohokohta tulee olemaan hetki, jolloin pääni uppoaa pehmoiseen tyynyyn ja vaivun syvään, suloiseen, lämpimään uneen. Lucky me, se hetki on jo aivan nurkan takana.

Aion tuhista tyytyväisenä koko pitkän yön.

Love this song.

Lämpöisiä unia.

A Short love affair

2009-12-31T03:18:00.004+02:00

Pienoinen ristiriita. Kuuntelen Spotifysta joululauluja (se on vielä sallittua, on, on!) ja samalla etsiskelen inspiraatiota ensi kesän pukeutumiseen.

Näin muutama yö taakse päin unta kesäisestä Helsingistä, ja siitä lähtien kaipuu lämpimään, aurinkoiseen, rentoon tunnelmaan on ollut hurja. Olen jo suunnitellut ostoslistaa kuumempien aikojen varalle... Himoitsen ainakin ohutta, vilpoista ruutupaitaa, ylitsepursuavan röyhelöistä kukkapuseroa, raikasta raitapaitaa, uusia bikineitä (mieluiten muutamin kappalein ), valkoista hellemekkoa, sekä jotakin pististä, jotakin sinistä, jotakin mintunvihreää, jotakin kultaista, jotakin vaaleankeltaista, jotakin punaista...ja ja ja ja ja. Aiai. Ihan tulee vesi kielelle.

Ehdottomana ykkösenä listalla ovat tällä hetkellä, surprise, surprise, täydelliset farkkushortsit.

Rentous on käsin kosketeltavaa :)

Kuva1 Kuva2 Kuvat3,4&5 Kuva6

Jouluvieras

2009-12-28T01:28:00.001+02:00

Äiskän luokse oli kotiutunut jouluksi suloinen vieras.

Söpöläinen on nimeltään kuulemma Joona Joulutonttu. Joona valloitti meidät hymyllään aivan täysin ja toivommekin nyt saavamme siitä jokavuotisen vierailijan. :)

Ihana Joulu

2009-12-24T11:46:00.000+02:00

Ihanaa, tunnelmallista joulua kaikille <3

Paljettipukki

2009-12-17T23:28:00.003+02:00

Paljetit jyräävät pukeutumisessa edelleen yhtenä tämän hetken kuumimmista jutuista. Ainakin etelässä myös joulupukit ilmeisesti seuraavat tarkkana trendejä, sain nimittäin tänään pikkuruisen kimmeltävän tuliaisen Gran Canarialta piristämään (tai järkyttämään) hillittyä joulukotia...

Niin tacky, että menee jo selvästi siistin puolelle!

Sininen luomiväri on ilmeisesti myös kova sana pukkien keskuudessa. Huhhuh.

Toivon hartaasti, ettei meidän ihka aito ainoa oikea Pohjolan Pukkimme ota mallia etelän veljistä, vaan pysyttelee perinteisessä. Jos tuollainen kävelisi vastaan elävänä ja oikeassa koossa, saattaisi siinä hyvinkin olla ainekset elinikäiseen joulutraumaan.

Minikokoinen bling-pukki sen sijaan onnistui ehkä vähän yllättäenkin piristämään päivääni entisestään, ja pääsi siitä hyvästä kököttämään kunniapaikalle ikkunalaudalle. Pitäisköhän pukille hommata kaveriksi poro? ;)

For Lovers Only

2009-12-16T23:04:00.003+02:00

Warning! Seuraava voi aiheuttaa kyynisimmille oksennusreaktion.

Lähiaikoina on tullut kuunneltua paljon eri tyyppistä musaa, mm. Editors, El Perro Del Mar, Jeremy Warmsley, A Fine Frenzy, Laleh, Jay Jay Johansson, Florence + The Machine ja The Decemberists löytyvät viime aikojen soitetuimmalta soittolistaltani Spotifysta.

Sitten tuli kova kaipuu vanhan kunnon soul ja r&b -musiikin pariin, se on aina se kotisatama mihin palaan uusien tutkimusmatkojen jälkeen. Alicia Keysin levy The Element Of Freedom ilmestyi juuri sopivaan rakoon. Levy ei sinällään sisällä mitään uusia odottamattomia oivalluksia, mutta toimii. Alician innoittamana kaivoin esiin myös muita suosikkeja. Mun tän hetkiseen väsyneeseen, koti-ikäväiseen ja kuitenkin kummallisen rauhalliseen olotilaan sopii juuri tuttu ja turvallinen musiikki, ilman liian yllättäviä koukkuja. Pehmeät soul-harmoniat ja jokseenkin ennalta arvattavat, kuitenkin parhaimmassa tapauksessa samaistuttavat sanoitukset ja sävellykset luovat kotoisaa tunnelmaa, hoitavat haavoja. Eri fiiliksiin ja jopa vuodenaikoihin vaan sopii parhaiten eri musiikki (okei, soul toimii mulle aina). Soul ja r&b -kappaleiden sanoituksethan useimmiten pyörivät rakkauden ilojen ja surujen ympärillä (niin tosin suurin osa muustakin musiikista), ja se sopii minulle nyt vallan mainiosti. Olkoonkin kornia ja imelää itkeä rakkaansa perään ja hehkuttaa tekevänsä mitä tahansa tämän vuoksi, puhumattakaan baby -sanan ylettömästä venytetystä käytöstä, I don't care. Mulla on ikävä mun hania & I'm not afraid to say it!

Laulamisen jätän silti tällä kertaa suosiolla ammattilaisille :D

Kolme yötä vielä ja pääsen kotiin <3

Dreaming of a White Christmas

2009-12-16T17:04:00.001+02:00

Vaikka en todellakaan voi sanoa kotiutuneeni opiskelupaikkakunnalleni Kouvolaan, kaipaan joka hetki takaisin kotiin Espooseen, koko viikko kuluu viikonloppua odottaen, eikä tämä paikka vain tunnu yhtään omalta, on täällä jotain mikä voittaa tällä hetkellä pääkaupunkiseudun olot 6-0.

Lunta! Paljon valkoista, puhdasta lunta!

Niin kaunista! Eikä haittaa vaikka on melkein kaksikymmentä astetta pakkasta, kun voi kietoutua ihaniin lämpöisiin vaatekerroksiin ja kuljeksia lähes incognitona, pipo ja huppu päässä sekä huivi naaman peittona.

Sataisipa Espooseenkin jouluksi paksu valkea lumipeite :)

Pikkumustan metsästäjä

2009-12-10T23:49:00.001+02:00

Siivoukset, tiskaukset ja muut ikävät puuhat odottaisivat, mutta sen sijaan että ähkisin inhottavia hommia, istuskelen jalat ylhäällä mutanaamio kasvoilla, kuuntelen loistavaa musiikkia ja nautin höyryävästä teekupposesta. Niin paljon mukavampaa.

Samalla etsiskelen inspiraatiota pikkujouluasuun. Pikkumusta olisi tietysti täydellinen niin pikkujouiluihin kuin muihinkin menoihin, jos se siis olisi täydellinen. En omista mitään sen tapaistakaan. En edes epätäydellistä. Myönnettäköön, etten kovinkaan aktiivisesti ole etsinyt, mutta ainakin vilkuillut olen kovasti, jos en niinkään metsästänyt. Haluan asun, joka on tarpeeksi yksinkertainen ja klassinen, että sen tietää käyvän vielä muutaman vuodenkin päästä, mutta kuitenkin myös joku juju pitäisi olla, mikä erottaa sen muista. Vaikeaa, eikö? Niin ja luonnollisestikin mekon tulisi istua täydellisesti, sekä korostaa kaikkia lukuisia parhaita puoliani ;)

Nellyn sivuilta bongasin tämän Motelin ihanuuden. Yksinkertainen, tyylikäs, ja jujuna v-aukkoinen selkä. Hinta on kuitenkin huokeat 78,50 euroa, joten joulualea odotellessa... En myöskään ole varma istuvuudesta, vaikka kuinka pidänkin siitä, ettei malli ole aivan ihoa nuoleva, en ole varma sopiiko hieman lötköttävä malli kuitenkaan juuri minulle.

Samoin Nellystä, Motel-merkkinen olkaimeton mekko miellyttää (näyttää muuten paljon kivemmalta catwalk-videolla kuin kuvassa). Ei ehkä kovin monikäyttöinen, harmi vain.

Vaihtoehtoja on tietysti lukemattomia. Sen oiken löytäminen vain on tässäkin asiassa hankalaa. Ehkä se osuu kohdalle sitten kun on osuakseen, luotetaan siihen :) Sitä odotellessa mulla onkin jo huomisiin pikkujouluihin jo ihan muunlainen asukokonaisuus mielessä, kunhan vain löytäisin puuttuvat osat vielä pikapikaa huomenissa... We'll see.

Nyt pesen pois naamion ja matkaan untenmaille... Mmmm.

Tuesday Blues

2009-12-08T19:11:00.000+02:00

Viikonloppu tuli ja meni, oli ihanaa saada olla taas vaihteeksi kotona. Kotona kaikki on paremmin, niin se vain on.

Onnistuneen viikonlopun jälkeen onkin sitten ollut pari inhottavaa päivää, väsyttää ihan koko ajan, tuntuu, ettei mistään tule mitään ja kaikki on huonosti. Ihan näin pahasti asiat eivät tietenkään ole, mutta kun olo valtaa, minkäs teet.

Ajattelinkin viettää tämän illan stressiä torjuen ja voimia keräillen vällyjen välissä, herkkuja syöden ja leffaa katsellen. Holiday-elokuva taitaa olla juuri sopivan hömppää tähän tarkoitukseen, bonuksena vielä se, että leffa sijoittuu joulunaikaan. Eli rentoutumista tiedossa, suosittelen muillekin. Sen verran voisin ponnistella, että lakkaisin kynnet. Ehkä. Tai sitten en, fiiliksen mukaan :)

Jotain sentään olen saanut aikaiseksi, joulukorttipaja on aluillaan. Korostan sanaa aluillaan. Vielä luvattoman monta olisi aikomus väsätä :)

Täällä on muuten lunta!

Kotiin!

2009-12-04T13:02:00.000+02:00

Puoli kolmen junalla lähtö Helsinkiin, jei! Tänään ehdin käväistä vain pikapikaa kotikodissa, koska mennään äiskän kanssa kuuntelemaan UMON & Emma Salokosken joulukonserttia Temppeliaukion kirkkoon. Tämän jälkeen pääsen äitin hoiviin yhdeksi yöksi, tulee ehdottomasti tarpeeseen!

Lopun viikonlopusta aion nyhjöttää kotona <3 ...Ja ehkä kaivaa joulukoristeita esille, jos saan tahtoni läpi ;) Tää tyttö on nyt aikas onnellinen :)

Sillä päivä, se on kaunis.

2009-12-04T00:09:00.000+02:00

Ei tää päivä nyt sitten ihan täydellisesti sujunut.

Heräsin aamulla siihen, että oli kummallisen valoisaa verrattuna normaaliin synkkään kahdeksan aamuun. Hieraisin silmiäni ja katsoin kelloa. No, sehän näytti puolta kymmentä. Koulua olisi ollut kahdeksasta yhteentoista. Olin laittanut herätyksen klo 6.40, eikä mulla ole minkäänlaista havaintoa tästä kellon ajasta tai herätyksen sammuttamisesta. Ja mä herään AINA herätyskelloon. Yleensä käännän tietoisesti kylkeä ja painan torkkua, mutta nyt ei tosiaan ole mitään muistikuvia.

Siinä siitten ensimmäisenä tuli mieleen, että apua, tänään meidän piti katsoa se Jalla Jalla, ja nyt ne luulee että olen kipeenä enkä pääse leffasta nauttimaan (missatut venäjän tunnit eivät luonnollisestikaan olleet ensimmäinen huolenaiheeni). Siispä äkkiä viestittelin kaverille pommiin nukkumisesta, ja kai me silti katsotaan leffaa tänään, jooohan? Noo, vastaus oli hyvin uninen, siellä oli myös nukuttu pitkään ja toinen kamu koisi vieläkin. Mutta juu, tervetuloa silti leffaa katsomaan.

Sanoin, että ilmoittelen kunhan olen saanut kolmannen kaverin kiinni, jonka siis oletin olevan koulussa, ja tulisimme samaa matkaa. Ja kappas kappas, sielläkin oli nukuttu pommiin. Ja koska hän asuu hieman hankalamman matkan päässä, olisi leffapäivää parempi siirtää.

Että näin. Ei siis päästy kouluun asti. Eikä katsottu Jalla Jallaa. Tässä oli selvästi joku suurempi suunnitelma takana.

Vaikka päivä ei täydellinen ollutkaan, oli se sentään kaunis! Ihana pikkupakkanen ja auringonpaiste houkuttelivat mut ottamaan kameran mukaan kauppareissulle.

Tähän olis tehnyt mieli ripustella joulupalloja :)

Kauniiseen päivään kaunista musiikkia:

Hyvää yötä!

The sun said it's goodbyes

2009-12-03T01:50:00.001+02:00

Kuinka voikaan väsyttää! Olen koko alkuviikon kävellyt ihan sumussa, enkä ole saanut mitään tehtyä. Tänään keskiviikkona tulin koulusta suoraan kotiin, vaikka olisi pitänyt käydä kaupassa, kirjastossa, postissa ja ja ja... Ruokavarastot huusivat tyhjyyttään, joten söin siinä sitten puhelimessa höpötellessäni nälkääni aamuisia kaurapuuron jämiä suoraan hellalle unohtuneesta kattilasta. Seisaaltaan.

Saatuani kupuni täyteen kylmää puuroa, juutuin puolihorroksessa koneelle koko ajan tiedostaen, että askareet kutsuvat.. Päätin kuitenkin lopulta käydä pienille päiväunille, ehtiihän niillä asioilla juoksennella vielä myöhemminkin. Heräsin pikkupäikkäreiltäni sitten noin neljän tunnin jälkeen, kellon tullessa kahdeksan. Siinä vaiheessa en tietenkään enää voinut minnekään lähteä, alkaakahan siihen aikaan telkusta niinkin laadukas ohjelma kuin Unelmien Poikamiestyttö (on muuten aivan mahtavaa viihdettä, varsinkin kun käy samalla tekstiviestien välityksellä ystävän kanssa keskustelua miesehdokkaiden hirveydestä). Kaapit eivät siis tänään ehtineet täydentyä, täten iltapalaksi puolikas purkki yrttituorejuustoa. Äiti olisi ylpeä!

Huomenna on onneksi vain kahteentoista asti koulua, jonka jälkeen rentoudutaan muutaman ihanan tyttösen kanssa, ja vihdoin katsotaan yksi mun suosikkikomedioista, Jalla Jalla! (jossa muuten näyttelee myös ihanainen Laleh). Toipuakseni tämän päiväisistä ruokatraumoista, ohjelmaan tulee ainakin omalta osaltani kuulumaan ehdottomasti aivan yletöntä mässäilyä.

Täydellinen torstai tulossa?

Lila Darling

2009-12-01T23:50:00.000+02:00

Ai että oli mukavaa.

Run, run Rudolph

2009-11-27T16:04:00.002+02:00

Odottelen parhaillaan kahta ihanaa naista saapuvaksi luokseni Kouvolaan viikonlopuksi. Yksikään mun kotipuolen ystävistä ei ole vielä käynyt täällä, joten kyseessä on merkkitapaus. Tarkoituksena olisi viettää vähän pikkujoulua, ja samalla nämä taitavat olla sitten mun tuparit, suurella porukalla ;) Ei haittaa, laatu korvaa määrän! Tätä on odotettu.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Ps. Näkeekö kukaan muu kuvassa poroa? Ihan selvä tapaus, sarvet ja kaikki! :D

Winter Songs

2009-11-26T20:10:00.000+02:00

Tunnustan, olen jouluihminen. Aloitin joululaulujen kuuntelun pikkuhiljaa jo lokakuun puolella. Nyt kun jouluun ei ole enää kuukauttakaan, alkaa joulumusiikin kulutus jo lähestyä huippuaan. Tänään olen valehtelematta kuunnellut koko päivän joululallatuksia, enkä ole saanut tarpeekseni vieläkään. Salaisuus piilee soittolistan vaihtelevuudessa. Oi ihana Spotify! Aiemmin jouduin tyytymään vain muutamaan omistamaani joululevyyn, ja samojen biisien pyöriminen tuntitolkulla sai jopa minut kyllästymään. Nyt olen tehnyt soittolistan, josta löytyy vähintäänkin kymmeniä eri artisteja, sekä eri tunnelmia. Joulu/Talvi -listalta löytyy mm. Sinatraa, Dean Martinia, Nat King Colea, Elvistä, Johnny Cashia, Whitney Houstonia, Rosie Thomasia, Luther Vandrossia, Tori Amosia, KT Tunstallia, James Brownia...sekä tottakai Disneyn hahmoja :D Ja paljon, paljon muuta.

Yksi uusi suosikkilevy on ehdottomasti Hotel Cafe presents: Winter Songs. Viime jouluksi julkaistulla levyllä esiintyy pelkästään naispuolisia artisteja singer-songwriter genrestä. Levy sisältää niin uusia kappaleita, kuin tuoreita tulkintoja vanhoista suosikeista. Esittäjinä mm. Brandi Carlile, Alice Smith, Fiona Apple, Lenka ja Katy Perry. Suosittelen tsekkaamaan jos kaipaa jotain muuta kuin perusjoulurallatuksia, tämä levy ihan oikeasti kuulostaa hyvältä :)

Lempparibiisi levyltä taitaa olla Sara Bareillesin ja Ingrid Michaelsonin kirjoittama ihana Winter Song.
Tässä siitä studiopätkää:

Sara Bareilles & Ingrid Michaelson : Winter Song

Crush Crush Crush!

2009-11-26T00:44:00.003+02:00

Ei löydy kovin montaa julkkismiestä joiden perään huokailisin. Johnny Depp on tietysti vienyt sydämeni jo ajat sitten, eikä varteenotettavia haastajia vielä tähän päivään mennessä ole löytynyt.

Nyt taidan kuitenkin olla vähän ihastunut (shhhh...). Kanavasurffaillessa törmäsin Mullan Alla -sarjan uusintoihin ja muistin miksi aikoinaan ohjelmaa seurasinkaan... Ei niin etteikö koko sarja olisi laatutavaraa, mutta Billyä näyttelevä Jeremy Sisto sai tämän tytön tapittamaan ruutua entistä tiiviimmin. Ihastuin oikeastaan jo joskus pienenä katsellessani Kultaiset Aamut, Siniset Illat -elokuvaa (on muuten harvinaisen imelä nimi leffalla). Olin aivan unohtanut, anteeksi Jeremy!

*Huokaus*

Onko muita ihastuneita..? Kauniita (tai komeita) unia :)

Snow White and all her merry friends

2009-11-18T22:17:00.001+02:00

Lunta odotellessa...

Laleh - Simon Says

Makuuhaaveita

2009-11-17T18:53:00.004+02:00

Mulla on haaveissa meidän makkarin sisustaminen. Siellä on tällä hetkellä aika lailla vain pakolliset, eli sänky, yöpöydät, hylly sekä katossa lamppu ja ikkunoissa verhot (nekin eriparia, tai siis 4kpl verhoja, 2 turkoosia ja 2 ruskeaa :D ikkunaseinä on niin leveä, että yhdet verhot ei riitä ja toi "väliaikainen" ratkaisu on nyt jäänyt jo aivan liian kauaksi aikaa..). Eikä siis minkäänlaista sisustusta, ei mattoja, ei seinillä mitään. Ei mitään yhdistävää punaista lankaa.

Haaveilenkin nyt siis uudistuksesta. Suunnitelmat ovat vielä hyvin auki (lue = niitä ei ole), mutta koska budjettikin on tällä hetkellä aika tarkalleen nolla euroa, ei projektilla ihan huutava kiire ainakaan vielä ole. Jos siis unohdetaan se, että allekirjoittaneen mielenterveys huutaa rauhallisen ja kutsuvan makuusopin perään.

Tässä joitain löytämiäni inspiskuvia...

Kuten huomaatte, näissä ei nyt vielä ole oikeen minkäänlaista yhtenäistä linjaa... Tiedän että haluan rentoa, kutsuvaa, pehmoista, raikasta, kaunista ja tunnelmallista. That's it.

Lattialle aattelin paria isoa lyhtyä kynttilöille...

Neulottu muhkea torkkupeitto on ehdoton! Harkitsen jopa itse puikkoihin tarttumista... Hui.

Jalkojen alle pehmeääkin pehmeämpää.

Tiedän, kuva on lastenhuoneesta, mutta miksei noi zetat toimis yhtä hyvin aikuisten makuuhuoneessa? I like :)

Little Girl & Boy Lost

2009-11-14T17:16:00.001+02:00

Uusimmassa Voguessa on upea kuvakooste Little Girl & Boy Lost. Kyseessä on siis tulkinta Hannusta ja Kertusta. Kuvaajana on toiminut Annie Leibovitz.

Tyttö Lily Cole, Poika Andrew Garfield, Noitana Lady Gaga.

Koko koosteen löydät täältä: Vogue Feature Little Girl & Boy Lost

Inspiroivaa!